Valo luo kuvan

Ilman valoa ei ole valokuvausta. Kuvan antamaan lopulliseen vaikutelmaan vaikuttavat valokuvauksessa valon voimakkuus, suunta, pehmeys ja väri.

Valon voimakkuus

Valoa tulee olla riittävästi, jotta kuvaaminen ylipäänsä on mahdollista. Hämärässä kuvaaminen onnistuu jalustalla, jos kohde on liikkumatta, mutta eläviin kohteisiin täytyy yleensä käyttää sopivan lyhyttä valotusaikaa. Jos kuva halutaan riittävän syväteräväksi, tarvitaan vielä lisää valoa, jotta pienemmän aukon käyttäminen olisi mahdollista. Suuri valon määrä taas saattaa estää terävyysalueen kontrollointia, jos kamerassa ei ole tarpeeksi nopeita suljinaikoja, eikä riittävän suuria aukkoja voida näin ollen käyttää ylivalottamatta kuvaa. Näin ollen myös objektiivin valovoima sekä käytetty herkkyys (kennolla tai filmillä) vaikuttavat valintoihin kuvaustilanteessa.

Valon suunta

Valon suunta vaikuttaa lähinnä kuvasta saatavaan syvyysvaikutelmaan. Kuvaajan takaa tuleva myötävalo tekee kuvasta lattean hävittäen syvyyden kuvasta lähes kokonaan. Kun valon suunnan ja kuvaussuunnan ero ylittää 90 astetta, syvyysvaikutelma voimistuu. Voimakas sivuvalo, esimerkiksi suoraan 90 astetta sivusta, luo kontrastikkaan vaikutelman. Kuvattaessa esimerkiksi muotokuvia (tai vaikkapa asetelmia) klassinen ihannevalo on noin 45 asteen kulmasta yläviistosta tuleva valo. Valonlähdettä kohti kuvaaminen on vaikeaa, mutta sopiva vastavalo luo kuvaan voimakkaimman syvyyden tunnun. Muita syvyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat objektiivin polttoväli/käytetty perspektiivi sekä syväterävyysalue. Alla olevasta kolmesta esimerkistä käy ilmi valon suunnan vaikutus kuvaan.

Myötävalo Sivuvalo Vastavalo

Valon jyrkkyys tai pehmeys

Valonlähteen laajuudesta ja etäisyydestä riippuva kulma, jossa valo lankeaa kohteeseen, määrittää sen, onko valo kuvassa jyrkkää vai pehmeää. Alle 15 asteen kulmassa (esim. pokkarin suora salama, aurinko) ovat pistemäisiä valonlähteitä. 15-30 asteen kulmassa tuleva valo on jyrkkää ja muuttuu loivaksi, kunnes se ylitettyään 90 astetta muuttuu hajavaloksi. Kun kuvataan kolmiulotteisia kappaleita juuri valon jyrkkyys yhdistettynä valon suuntaan luo kohteen muodon. Tasapintaisissa kohteissa valon suunta on muodon kannalta olennaisempi muuttuja, pyöreäpintaisissa valon jyrkkyys. Luonnollisimman muotovaikutelman luo 40-60 asteen kulmasta (edestä ja ylhäältä) lankeava valo.

Valon väri

Valon väri vaikuttaa siihen, minkä väriseltä kappaleet kuvassa näyttävät. Esimerkiksi auringonvalolla on eri värilämpötila kuin hehkulampulla. Ihmisen aivot korjaavat elävässä elämässä poikkeamat, jolloin kappaleet näyttävät aina saman värisiltä, mutta kamerat eivät välttämättä niin hyvin. Digikameroiden hyvä puoli on, että valkotasapaino voidaan lähes kaikissa kameroissa määrittää vastaamaan kuvaustilannetta, jolloin värit näkyvät oikein lopullisessa kuvassa valonlähteestä riippumatta. Ongelmaksi muodostuvat tilanteet, joissa valaistus koostuu ns. sekavalosta eli eri värilämpötilan omaavien valonlähteiden valosta. Mahdollisimman hyvään lopputulokseen pääsee pyrkimällä a) minimoimaan eri värilämpötilan omaavien valonlähteiden määrän sekä b) säätämään kameran valkotasapainoa manuaalisesti vastaamaan kuvaustilannetta.

Valon dynamiikka

Ihmissilmä kykenee erottamaan toisistaan hyvinkin kirkkaita ja tummia sävyjä, joissa kameran dynamiikka jää usein vajavaiseksi. Aukoilla ( edellisestä luennosta muistat, että yksi aukko tuplaa valon määrän) ilmoitettuna eri medioiden dynamiikka parhaimmillaan:

  • Ihmissilmä: ~15 aukkoa
  • Negatiivifilmi: ~ 8-10 aukkoa
  • Digitaalinen järjestelmäkamera: ~8-10 aukkoa
  • Diafilmi: ~5 aukkoa
  • Digipokkari: ~5 aukkoa

Alla olevassa kahdessa kuvassa on esimerkki tilanteista, joissa kameran dynamiikka tulee helposti vastaan (huom: kuvattu digijärkkärillä ja yläpäätä säädetty näkyviin jälkikäsittelyssä, pokkarilla jpg:iä kuvattaessa olisivat kummankin kuvan ikkunat palaneet puhki = valkoiseksi)

Olemassa olevan valon hyödyntäminen

Mitä tästä opimme? Valo on kuvan tärkein yksittäinen elementti, valo kuvassa näyttää tai peittää kohteen. Luonnossa valo muuttuu joka hetki, paras ajankohta kuvaamiseen luonnonvalossa on yleensä aikaisin aamulla tai myöhään illalla (vaihtelee vuodenajan mukaan). Olemassa olevalla valolla tarkoitetaan myös esimerkiksi ihmisen luomaa valaistusta, joka varsinkin tähän aikaan vuodesta on usein ainoa vaihtoehto. Valo voi sinällään olla kuvauksen kohteena. Alla olevissa esimerkkikuvissa on pyritty osoittamaan valon merkitystä kuvan kannalta.

Jäljittelemätön luonnonvalo

Valo kuvan kohteena

Valon ja varjon leikkiä

(c) Mika Karhulahti 2006 – 2010
TutoriaalitPerusteitaPerspektiiviKuvanmuodostusValoMuokkaaminenKalibrointiIhmisetHarmaasävytLuontokuvausLuova
Mainokset
%d bloggers like this: