Ihmisten kuvaaminen

Ihmisten  kuvaaminen

Ihmisten kuvaaminen on haastavaa, mutta mielenkiintoista. Ihmisten kuvaamiseen liittyy useita erilaisia näkökulmia ja useita erilaisia lähestymistapoja. Tärkein asia ihmisiä kuvattaessa on valokuvaajan korvien välissä: millä tavalla kuvattavaa lähestyy, millä tavalla kuvattavaa ohjaa/ei ohjaa, millä tavalla valaisun järjestää tai hyödyntää olemassa olevaa valaistusta, millä tavalla kameraa käsittelee. Mitä vähemmän aikaa käyttää kameran kanssa sähläämiseen, sen parempi. Mikäli kameran toiminnot eivät ole täysin tuttuja, kannattaa käyttää automaattiohjelmia ja valmiita säätöjä, näin voi keskittyä olennaiseen. Eri kuvaustilanteet vaativat myös erilaisia lähestymistapoja kuvaamiseen.

Muotokuvaaminen

Studiossa on helppo hallita valaisua

Muotokuvaajan tavoitteena on ottaa kuva, joka mahdollisimman hyvin kuvastaa kohteen persoonallisuutta. Kaikki ylimääräinen pyritään yleensä rajaamaan kuvasta pois. Muotokuvaaminen lähtee liikkeelle valaisemisesta. Muotokuvaamisen ideana on, että valokuvaaja kontrolloi valaisua niin pitkälle kuin mahdollista. Pyrkimys on valaista kukin kohde mahdollisimman hyvin kohteelle sopivalla tavalla. Tästä syystä niin moni muotokuvaaja työskentelee studiossa. Miljöökuvaaminen tarjoaa mielenkiintoisen vaihtoehdon, mutta on myös haastavampaa siinä mielessä, että valaistukseen on vaikeampi vaikuttaa. Edullisen kotistudion voi rakentaa hankkimalla esimerkiksi parin 500W työmaavaloja jalustoineen. Heijastamalla valo valkoisen seinän ja katon kautta on mahdollista luoda melko hyvä valaistus. Tällaiset halogeenivalaisimet sopivat digikuvaamiseen kohtuullisen hyvin, sillä valojen värilämpötilaa on digillä helppo kompensoida. Värifilmin suhteenhan asia olisi konstikkaampi, sillä useimpien värifilmien värilämpötila vastaa auringonvaloa.

Salama tarjoaa mahdollisuuden yhdistää kuvassa olemassaolevaa valoa sekä salaman valoa. Tällöin on tärkeää, että valkotasapainon säätäminen suoritetaan salaman mukaan, sillä se yleensä tarjoaa eniten valoa kohteeseen. Kameraan kiinnitettäviin ulkoisiin salamalaitteisiin on mahdollista hankkia värillisiä kalvoja – tällä tavalla salaman valosta saa samanväristä kuin tilanteen muusta valosta ja sekavalon määrä kuvassa vähenee. Sekavalo muotokuvassa on huono sen takia, että kasvot, joiden toinen puoli on sininen ja toinen keltainen, näyttävät pahalta muodollisessa potretissa jonka tarkoitus on imarrella kohdettaan.
Valonlähteen valinnalla voidaan muotoilla kohdetta, kuten luennon alussa tuli esille. Tämä seikka vain korostuu muotokuvauksessa, sillä huonosti suunnitellulla valaisulla voi ihmisestä saada kohdettaan julmemman kuvan aikaiseksi. Klassinen valinta on: pehmeä valo 45 asteen kulmasta etuyläviistosta. Valaisulla pitäisi kohde myös saada irtoamaan taustastaan sillä tavalla, että tausta on kohdetta tummempi.

Tilannekuvaaminen

Tilannekuvien ottaminen on vaativa laji

Erilaisissa tilanteissa kuvaaminen on haastavaa ja vaatii kuvaajalta hyvää silmää ja intuitiota kuvien onnistumiseksi. Tekniikan on oltava moitteetonta eli kuvaustilanteessa ei voi arpoa miten kamera toimii. Lisäksi tilannekuvaaminen vaatii myös lähestymistavan, jossa ympäristö otetaan huomioon mahdollisimman hyvin. Juhlissa ja tapahtumissa kuvaaminen vaatii nopeita refleksejä, sillä tilanteet ovat usein ohi nopeasti.

Konteksti on tärkeä tilannekuvissa. Kuvat pitää ottaa siitä näkökulmasta, että ne sinällään kertoisivat jonkin tarinan. Tarinan kerrontaa helpottaa, kun taustassa on mukana elementtejä, jotka antavat vinkkiä tilanteesta tai kuvattavasta itsestään. Katukuvaaminen on eräs mielenkiintoinen tapa harjoitella tilannekuvaamista ja kontekstin käyttämistä. Julkisilla paikoilla ihmisten kuvaaminen on täysin laillista, joten mikään ei estä harjoittelemasta ihmisten kuvaamista vaikkapa paikallisella kävelykadulla.

Usein tilannekuvat näyttäisivät varsin erilaisilta, mikäli ne olisi rajattu tiukasti vain kuvattaviin ihmisiin, silloin ne eivät enää olisikaan varsinaisia tilannekuvia.

Salaman käyttäminen

Joissakin kuvaustilanteissa salaman käyttämiseltä ei voi välttyä. Automaattisalama suoraan päin näköä, joka poistaa kontrastin ja tekee kuvaan ”jänis ajovaloissa” -lookin näyttää useimmiten karmealta. Salamaa voi kuitenkin käyttää hyväkseen luovasti. Salama on hyvä renki, mutta huono isäntä 😉 Varsinkin kameroiden sisään rakennettujen salamoiden teho on yleensä aika pieni, jolloin omia rajoituksia salaman käyttämiseen tulee myös siitä.

Tunnelman kuvassa onnistuu usein pilaamaan, mikäli antaa kameran läväyttää automaattisesti salamalla. Salamaa voi kuitenkin käyttää myös tunnelmallisen kuvan apuna. Täytesalamasta yleensä puhutaan, kun tarkoitetaan tilannetta, jossa kuvan tummia alueita vaalennetaan salaman avulla.  Suora salama on täytesalamakäyttö pois lukien huono asia, koska se luo kuvaan liian lattean tunnelman tai liian kovan valon. Parempaan lopputulokseen pääseekin aina, jos salama on mahdollista heijastaa esimerkiksi katon tai seinän kautta. Vielä parempi on, jos salaman pystyy irrottamaan kamerasta täysin. Myös erilaisten diffuusoreiden (pehmentimien) käyttäminen salaman kanssa on usein hyvä ratkaisu. Punaisista silmistä pääsee eroon kuvissa, jos suoraa salamaa ei käytä. Kaikissa oheisissa kuvissa on käytetty salamaa, mutta ainoastaan ulkona kirkkaassa auringonvalossa otetuissa kuvissa suoraan ilman minkäänlaista pehmennystä tai heijastamista.