Loka-marraskuun vaihteessa tulin hankkineeksi elämäni ensimmäisen macin. Pohdinnan jälkeen päädyin 17-tuumaiseen Macbook Pro -malliin. Yksi kriteereistä oli, että siitä löytyy Express Card 34 -korttipaikka, johon voi liittää erilaisia laitteita nopeaan väylään. Ajatuksena oli, että hankkisin eSata-adapterikortin ja ulkoisen levyn, jossa olisi riittävästi kapasiteettia kaikkien Raw-kuvieni haltuunottoon macin puolella. Pöytä-PC:ssäni oli/on edelleen eSata-väylä, johon aikaisemmin oli onnistuneesti kytkettynä Western Digitalin 1 teratavun My Book Studio -levy.
Aloitin etsinnän sopivan ratkaisun löytämiseksi Raw-tiedostojen tallennusta varten. Koska olin tässä vaiheessa hankkinut kannettavan macin, olisi ulkoinen kiintolevy/raidlevypakka käytännössä ainoa vaihtoehto hommaa varten. Varsin nopeasti päädyin sellaiseen ratkaisuun, että hommaisin ulkoisen levykotelon, johon voisi hankkia sopivan kokoisia kiintolevyjä riittävän monta, jotta kaikki nykyiset ja tulevat (ainakin pari-kolme vuotta) raw-tiedostot mahtuisivat turvallisesti. Väylän pitäisi olla vähintään Firewire 800, mieluumin vielä nopeampi, esimerkiksi eSata. USB 3.0 oli vaihtoehtona tuolloin (ja edelleen on) liian etäinen, varsinkin Macissa. Vaikka Buffalolta tulikin markkinoille joku aika sitten 1 teratavun USB 3.0 -levy sekä adapterikortti, ei tukea macille ole näköpiirissä, kuten oheisessa CNETin artikkelissa todetaan.
Drobo tuntui hetken aikaa houkuttelevalta ratkaisulta varsinkin kun sinne voi halutessaan tunkea minkälaisia satalevyjä tahansa. Ongelmana oli vain nopeus: useat sivustot ovat kritisoineet Droboja nopeudesta ja tämä muodostui ongelmaksi, koska raw-tiedostoja pitää pystyä lukemaan varsin nopeasti tarvittaessa. Nopeuden suhteen ongelmia Drobon tapauksessa aiheuttaa siinä käytetty tapa hallinnoida levyjä: koska Drobo syö mitä tahansa kiintolevyjä (kunhan ovat satalevyjä), ei levyjen toiminta ole nopeaa samalla tavalla kuin esimerkiksi RAID-tekniikalla toteutetuissa ratkaisuissa.
Edge 10 Das501t + Lacie SATA II ExpressCard 34
Mikrobitti-lehdessä arvioitiin loka-marraskuussa 2009 erilaisia verkkolevyjä. Artikkelin yhteydessä mainittiin Edge10:n valmistama DAS501t, johon käyttäjä voi asentaa sellaisia sata-kiintolevyjä kuin haluaa. Suomalainen City Plus -yrityskin löytyi näppärästi artikkelin tietojen perusteella. Tutkin asiaa hieman ja kyselin laitteesta yritykseltä. Kävi ilmi, että laitteen pitäisi olla Mac-yhteensopiva, kunhan vain löytyisi sopiva adapterikortti, joka olisi ns. port multiplier -teknologian kanssa yhteensopiva.
Aikani koluttuani löysin Suomalaisesta SmartIT-verkkokaupasta Lacien SATA II ExpressCard 34 -kortin, jota mainostettiin mac-yhteenspivana korttina. Lyhyt visiitti Hopeisen Omenan foorumeilla tuntui vahvistavan asian, sillä joku muu totesi kortin mac-yhteensopivaksi. Kaikki oli kunnossa, kortti ja toosa tilaukseen ja menoksi. Mutta kuinkas sitten kävikään..
Tilasin Lacien adapterikortin saman tien, mutta DAS501t-laitteella oli marras-joulukuussa kova kysyntä, enkä tehnyt tilausta samantien, vaan aloin tutkia asiaa syvällisemmin. Netissä törmäsin pariin englanninkieliseen blogikirjoitukseen eSata-ongelmista macissa, mutta ajatettelin, että ongelmat ovat jo menneen talven lumia. Näin jälkikäteen olisi pitänyt kiinnittää huomiota varsinkin artikkeliin, jossa käyttäjä kertoi kokemuksistaan Edge 10 Das401:n kanssa. Kyseisen artikkelin mukaan ongelmia aiheuttaa erityisesti Silicon Imagen SIL3132-piirisarja, jonka ajurit eivät toimi kunnolla OS X:ssä. Ja tuo nimenomainen piirisarja on perustana myös tilaamassani Lacien kortissa. Sen verran kuitenkin artikkelit vaikuttivat, että sain sovittua verkkokaupan kanssa laitteen palauttamisesta mukisematta, mikäli ongelmia ilmenisi.
(City Plussaa täytyy kiittää palvelusta muutenkin: minuun suhtauduttiin erinomaisen pitkämielisesti, vaikka olin varmasti keskimääräistä rasittavampi asiakas jatkuvine uteluineni)
Laitteet saapuvat
Lacien kortti tuli ennen Edge 10:n levylaitetta, joten pääsin testailemaan sitä aluksi jo aikaisemmin hankkimallani Western Digitalin My Book Studio II -levyllä. Olin hankkinut 1 Teratavun kokoisen levyni pari vuotta aikaisemmin ja se oli palvellut hyvin Windows-koneessani varmistuslevynä raw-tiedostoille. Kyseisen levyn elinkaarta kasvattaa huomattavasti se, että se on suunniteltu päivitettäväksi: käyttäjä voi halutessaan vaihtaa sisällä hyrisevät kiintolevyt suurempiin. Laite itsessään toimii RAID 0 -tilassa, joka nopeuttaa levyjen luku- ja kirjoitusnopeuksia. Laite itsessään toimii RAID 0 -tilassa, joka nopeuttaa levyjen luku- ja kirjoitusnopeuksia. Lacien kortti toimi aluksi hyvin tuon mainitun Western Digitalin kanssa.
Edge 10 DAS501t on jämerää tekoa, mutta tarjoaa ainoastaan eSata-liitännän.
Muutamaa päivää myöhemmin tuli myös Edge10 ja pääsin ruuvailemaan levyjä siihen. Levyjen asentaminen laitteeseen oli vaivatonta ja laitteessa olevat kelkat vaikuttivat varsin näppäriltä.
En lähtenyt tekemään RAIDia laitteen kanssa, vaan otin sen käyttöön JBOD-tilassa (Just a Bunch Of Discs). Tämä siksi, että RAID olisi pitänyt ohjelmoida laitteen mukana tulleella ohjelmistolla, joka puolestaan vaati toimiakseen mukana tulleen PCI-ohjainkortin.
Aluksi kaikki toimi hienosti: levyt näkyivät niin kuin pitikin, erillisinä mountattavina levyinä, joihin saatoin alkaa siirtämään lähinnä raw-tiedostoja Windows-koneesta verkon yli. Ensimmäisen illan ja yön siirrot onnistuivat hyvin, ja laitteessa alkoi olemaan varsin paljon tavaraa.
Ongelmat alkavat
Jatkoin raw-tiedostojen siirtämistä toisena ja kolmantena iltana laitteen hankinnasta. Toinenkin ilta meni suhteellisen hyvin ja sain taas edistettyä raw-kokoelman kartuttamista laitteessa. Sitten ongelmat alkoivat. OS X ilmoitti, että tietokone on sammutettava ja käynnistettävä uudestaan. Tämä ns. Kernel panic on OS X:n vastine Windowsin sinisesta kuolemanruudusta. OS X:n alulle paneman pakollisen uudelleenkäynnistyksen jälkeen tutkin tilannetta ja huomasin onneksi, että levyt olivat kunnossa poikkeustilanteesta huolimatta.
Jatkoin tiedostojen siirtämistä. Jonkin ajan kuluttua tuli uusi poikkeustilanne. Sitten kolmas, neljäs. Ilmeni myös uusi vika: levyt eivät enää tulleet näkyviin OS X:ssä. Jotain oli peruuttamattomasti mennyt pieleen. Yritin korjata levyjä OS X:n levynkorjauksen avulla, irrottaa ja kytkeä niitä uudestaan, mutta mikään ei auttanut. Aloin testaamaan vian syytä ja kokeilin josko Lacien kortti toimisi edelleen Western Digitalin kanssa. Tilanne ei muuttunut, vaan myös Western Digitalin kanssa alkoi ilmenemään ongelmia.
Raw-tiedostoista oli varmuuskopiot tallessa, mikäli jotain olisi mennyt todella pahasti pieleen, mutta niitä ei onneksi edes tarvinnut alkaa kaivelemaan. Kaiken kaikkiaan tilanne kuitenkin muistutti siitä, kuinka tärkeää tiedostojen varmuuskopiointi on.
Kokemusten perusteella oli kuitenkin valitettavasti todettava, että Edge 10:n DAS sai lähteä takaisin. Tämä oli sinänsä harmi, sillä se tuntui toimivalta ja jämäkän laadukkaalta. Epäilemättä kyseessä on hyvä valinta Windows- tai Mac Pro -käyttäjille, jotka pystyvät ohjaamaan laitetta sen omalla mukana toimitettavalla PCI-ohjainkortilla. Kuten aikaisemmin mainitsin, suomalainen myyntiyritys toimi tilanteessa onneksi mallikkaasti ja sain palautettua laitteen.
Can not compute
Lopputulokseksi tästä kokeilusta jäi, että Mac ei siis tuntunut toimivan pelkästään eSata-väylällä varustetun DAS501t:n kanssa. Oletettavasti laite itse olisi toiminut, mutta ongelmia tuntui aiheuttavan Lacien SIL3132-piirisarjalla varustettu ohjainkortti. Levylaitteen sain onneksi lähetettyä takaisin maahantuojalle, mutta Lacien kortin kanssa peli on vielä auki. Jäljellä on kaksi vaihtoehtoa: kortista vikailmoitus valmistajalle, sillä kortin myynyt yritys on pessyt kätensä asiasta. Toinen vaihtoehto on tutkia, josko jossain vaiheessa OS X:n päivitys tai korttiajureiden päivitys korjaisi tilannetta siten, että kortti alkaisi taas toimimaan. Tämäkään ei houkuttele, sillä tietoinen kernel-paniikin lietsominen ei houkuttele. Niin tai näin, kortti ja laite korvautuivat joulukuussa toisilla, jotka tilasin Other World Computing -nimisestä amerikkalaisesta yrityksestä. OWC on kunnostautunut erityisesti Mac-tietokoneiden kanssa yhteensopivien laitteiden myyjänä. Tuosta ratkaisusta kerron lisää myöhemmin julkaistavassa, tämän artikkelin toisessa osassa.
Taas tällainen Bundletarjous, mutta pakkohan tuosta on postata, koska mukana on pari todella hyvää ohjelmaa.
Macupdate tarjoaa 10 Macohjelman bundlen hintaan 49,99$. Tarjous löytyy osoitteesta http://www.mupromo.com/. Tarjous on voimassa vajaat kaksi viikkoa, joten kannattaa toimia nopeasti jos mukana on kiinnostavia sovelluksia.
Mukana tulee mm. Parallels, joka mahdollistaa esimerkiksi WIndowsin ja Linuxin ajamisen ikkunoituna OS X:ssä. Monen mielestä ko. softa on paras kyseiseen tarkoitukseen soveltuvista ohjelmistoista markkinoilla.
Muitakin hyviä ohjelmia tulee mukana. Erityismaininnan ansaitsee Hydra, joka on täysiverinen HDR-kuvien renderöintiin tarkoitettu ohjelma.
Ohessa erittäin lyhyt ja subjektiivinen esittely 5 minuutin tutustumisen jälkeen. Postitan tänne lisää kokemuksia ohjelmista, jahka niitä alkaa kertymään.
Back in Time lupaa parantaa OS X:n Time Machinen toimintaa. Ohjelman avulla voi Time Machinen tallentamiin tiedostoihin päästä käsiksi helposti ja myös muihin Time Machinen ominaisuuksiin on mahdollista vaikuttaa yksityiskohtaisemmin, mikäli uskomme valmistajaa. Ja miksipä emme uskoisi.
Forever Save toimii varmuuskopiointi- ja versiointityökaluna halutuille sovelluksille. Ohjelmassa määritellään, mitä sovelluksia tarkkaillaan, ja millä tavalla varmuuskopioita ja versioita säilytetään. Varsinkin peruskäyttäjälle ohjelma tuntuu tarjoavan riittävästi vaihtoehtoja ja toiminnallisuutta.
Hydra on täysiverinen HDR-ohjelma. Sen avulla useammista valotuksista on mahdollista rendreröidä ns. HDR-kuvia. Käyttöliittymä on simppeli ja vaikka ammattilaiselle ei ohjelmassa ole välttämättä riittävästi vaihtoehtoja, peruskäyttäjälle ohjelma tarjoaa mainion kurkistuksen HDR-valokuvauksen maailmaan. Koska OS X:ssä tuki raw-tiedostoille on toteutettu käyttöliittymätasolla, onnistuu HDR-kuvien renderöinti suoraan Raw-tiedostoista. Ja sehän vain meille sopii! Ohjelma ansaitsee Pelivaran papukaijamerkin!
Hyperspaces on kiva pikkuohjelma, joka antaa hieman enemmän säätömahdollisuuksia niille, jotka käyttävät OS X:n Spaces-ohjelmaa. Ohjelmassa voi määritellä kullekin virtuaalityötilalle nimen, taustakuvan yms. pikkujuttuja. [Edit: Hyperspacesin tarjoamat uudistukset ovat lähinnä kosmeettisia, joten enpä tätä jaksanut kauaa katsella. Lähinnä siitä on iloa, jos haluaa että jokaisessa virtuaalityöpöydässä on oma kuvansa tai omat värit]
Mac DVD Ripperin avulla voi tehdä DVD-elokuvista kopion Macin kiintolevylle. Näppärää esimerkiksi silloin, kuin lähtee reissuun ja haluaa katsella leffoja vaikkapa junassa. Akkua säästyy ja kukapa haluisi turhaan kanniskella DVD-levyjä mukanaan muutenkaan?
Mac Scan tuo OS X:n käyttäjälle mahdollisuuden skannata tietokonetta Spyware-ohjelmien varalta. Vaikka kyseiset ohjelmistosuunnittelun huipputuotteet eivät Macmaailmassa mikään suuri ongelma olekaan, onpahan mahdollisuus olemassa! Testissä omalta koneeltani löytyi 2 kpl tracking cookieita (markkinointistatistiikkaan liittyviä) Paranoidin Windows->Mac -uusherännäisen unelma!
Parallels on juuri se Windows/Linux-ikkunointisovellus, jota kaikki referoivat touhusta puhuessaan. Tämä ohjelma yksistään tekee nyt tarjolla olevasta paketista tutustumisen arvoisen! Ohjelman avullahan pystyy tiettävästi ajamaan esimerkiksi Windows-ohjelmia ikkunoissa joko näkyvästi tai siten, että Windows piilotetaan tykkänään, jolloin sovellukset voidaan laukaista suoraan Dockista. Itse en ole ko. sovellusta vielä päässyt testaamaan, mutta isot pojat kertoivät näin 😉
Timeline 3D:n avulla on mahdollista suunnitella aikatauluja näyttävässä sovelluksessa. Merkintöjen tekeminen on varsin vaivattoman oloista, vaikka 3D-moodia en vielä saanut pelaamaan. Integroituu kaiketi näppärästi esimerkiksi Keynoteen.
Spell Catcher tarjoaa oikolukua useammille Macsovelluksille. Kielivaihtoehtoja on useita, mutta valitettavasti Suomi ei lukeudu niihin.
Web Snapperin avulla on mahdollista kaapata mikä tahansa web-sivu ja tallentaa se esimerkiksi PDF-muodossa. Tämäkin vaikutti varsin näppärältä softalta.
L
isäksi Macupdate tarjoaa puolen vuoden lisenssin omaan Macupdate Desktop -palveluunsa tutustumishintaan. Palvelua käytetään siten, että tietokoneelle asennetaan erillinen sovellus, joka tarkistaa asennettujen muiden ohjelmistojen versiotietoja ja ilmoitaa ohjelmista, joihin on päivitys saatavilla. Pikatestin perusteella tämä tuntuisi varsin näppärältä tavalta päivittää ohjelmistoja. Päivitykset joutuu tosin lataamaan kuhunkin ohjelmaan erikseen, mutta niitä ei tarvitse lähteä kaivelemaan ohjelmavalmistajien sivuilta, vaan ne voi ladata suoraan Macupdaten palvelusta.
Macupdaten ilmoituksen mukaan heidän palvelussaan on yli 30 000 Macsovelluksen päivitysmahdollisuus. Testissä löysin omalta koneeltani 37 vanhentunutta sovellusversiota. Eli kyllä sieltä tosiaan tuntuisi lähtevän!
Vaihteeksi Twitterpainotteinen Macvinkki. Näitä Twitter-markkinoinnin kukkasia alkaa ilmestymään kyberavaruuteen päivä päivältä enemmän. Ja mikäs siinä, jos tuote on kiinnostava tai hyödyllinen. Otetaan nyt sitten irti tästä buumista kaikki mitä siitä irti saa.
Macbuzzer tarjoaa ilmaiseksi simppelin mutta näppärän pakkausohjelman Rucksack kaikille, jotka twiittaavat firman viestin oman twitter-tilinsä kautta. Lisähintana on, että ko. firman twitterfeediä pitää alkaa seuraamaan ja heille pitää antaa jokin sähköpostiosoite. Joillekin tämäkin tietty voi olla liian kallis hinta.
Niin tai näin, softa toimii ja vaikuttaa melko näppärältä, mistä syystä päätin sitä täällä blogissakin mainostaa.
Raw-työnkulku-kirjassa tuli käsiteltyä paljon erilaisia asioita raw-tiedostojen hallintaan liittyen. Työnkulku on kuitenkin niin laaja aihe, että kaikkea ei voi yhden kirjan puitteissa käsitellä millään. Seuraavassa hieman vinkkiä Lightroomia käyttävälle kuvaajalle, joka syystä tai toisesta joutuu käsittelemään kuviaan useammalla kuin yhdellä tietokoneella.
Lightroomin tietokannoista
Lightroomissa kuvia käsitellään siten, että ne tuodaan Lightroomin tietokantaan ennen kuin niille varsinaisesti tehdään mitään Lightroomissa. Tietokanta rakentuu käytännössä kahdesta tiedostosta, varsinaisesta tietokantatiedostosta (.lrcat) sekä esikatselukuvista (.lrdata), joka näyttää Windowsissa kansiolta, mutta Macissä yksittäiseltä modulaariselta tiedostolta. Esimerkkinä MMX-nimisen tietokannan mainitut tiedostot oheisessa kuvassa.
Kuva 1: Lightoomin käyttämät tietokantatiedostot.
Ylläolevien tiedostotyyppien lisäksi Lightroom tekee kiintolevylle .lrcat.lock -tiedoston aina kun tietokanta avataan. Adoben sivujen mukaan tiedoston tarkoitus on estää se, että dataa kirjoitettaisiin yli. Lisää tietoa em. tiedostoista löytyy Adoben sivuilta artikkelista ”Photoshop Lightroom 2 preference file and other file locations”. Koska Lightroom ei kopioi alkuperäisiä raw-tiedostoja tietokantaan sisälle, vaan tietokannassa säilytetään ainoastaan säätötiedot ja viittaus alkuperäisiin tiedostoihin, kannattaa muistaa että varsinaiset raw-tiedostot ja niiden sijainti on muistettava tässä yhteydessä.
Tapa 1: Tietokanta kainaloon
Ehkä yksinkertaisin tapa asian ratkaisemiseksi on kopioida koko tietokanta sellaisenaan toiselle tietokoneelle. Tällöin kopioidaan siis tuo edellä kuvattu .lrcat-tiedosto. Esikatselukuvat sisältävän .lrdata-tiedostonkin voi kopioida, jos haluaa valmiit esikatselukuvat toiselle koneelle samalla. Lightroom osaa kyllä toisaalta tehdä uudet esikatselukuvat toiselle koneelle tuoduista kuvista, vaikka esikatselutiedostoa ei kopioisikaan. Myöskään kaikkia kuvia ei tarvitse kopioida, vaan riittää, että kopioi ainoastaan ne kuvat, joita haluaa toisella tietokoneella käsitellä. Lightroom osaa ilmoittaa offline-kuvat harmaina ja sille voi kertoa myös missä ne kuvat, joita sillä hetkellä haluaa käsitellä, sijaitsevat.
Kun kuvia on käsitelly toisella koneella, voi tietokannan taas kopioida takaisin alkuperäiselle tietokoneelle ja näin tulevat muutokset voimaan myös siellä.
Tämän tavan ongelma on, että se ei ole hallittu tapa. Ensinnäkin eri tietokoneissa tuppaa olemaan erilaiset kansiorakenteet, jolloin hukassa olevia tiedostoja joutuu osoittamaan Lightroomille. Macin ja Windowsin välillä siirryttäessä ongelmana on lisäksi käyttöjärjestelmien erilainen tapa nimetä levyosioita. Jos eri tietokoneilla lisäksi käsitellään jostain syystä eri kuvia eri aikoina siten, että tietokantoja ei ole täsmätty, menevät jommasta kummasta muutokset hukkaan.
Kuva 2: Kadonneen kansion metsästys Lightroomissa
Tapa 2: Paketti ulos, sisään toisessa tietokoneessa
Jos tilanne on sellainen, että pitää esimerkiksi tien päällä käsitellä jonkin tietyn kokonaisuuden kuvia, on paras tapa viedä ko. kuvat ulos kokonaan tietokannasta Lightroomin Export-toiminnon avulla. Ulos viedessään voi valita myös alkuperäisten digitaalisten negatiivien kopioinnin, jolloin koko paketti on sellaisenaan valmis käsiteltäväksi toisella tietokoneella. Tämä tapa on ehdottomasti toimivin tapa tilanteissa, joissa kuvien siirtelyä tietokoneesta toiseen joutuu harrastamaan paljon, sillä Lightroom osaa hallinnoida takaisin tuotavia metatietoja hyvin. Alkuperäisten kuvien sisällyttäminen pakettiin myös varmistaa sen, että halutut kuvat ovat todellakin käytettävissä alkuperäisen tietokannan ulkopuolella.
Kun kuvia käsitellään tällä tavalla, riittää että pakettina ulos viety tietokanta (.lrcat) avataan sellaisenaan toisella tietokoneella. Lightroom löytää tässä tapauksessa mukana olevat alkuperäiset raw-tiedostot kivuttomasti.
Alla olevassa kuvassa ollaan tuomassa muualla tehdyn käsittelyn jälkeen kuvia takaisin alkuperäiseen tietokantaan. Lightroom näyttää huutomerkillä ryyditettyinä muuttuneet kuvat, joiden osalta muuttuneet metatiedot tuodaan tietokantaan. Käyttäjä voi valita millä tavalla metatiedot tuodaan ja korvataanko vanhat kokonaan vai tallennetaanko ne virtuaalikopioina tietokantaan.
Kuva 3: Tuonti toisesta tietokantatiedostosta
Tapa 3: XMP
Lightroomissa on mahdollista tallentaa kuviin liittyvät säädöt ja muut metatiedot xmp-sidecar-tiedostoina. Tämä tapa on siinä mielessä huono, että se tekee kiintolevylle jokaisesta raw-tiedostosta pienen xmp-tiedoston. Tiedostojen koko on pieni, mutta pieni tiedostosilppu raw-tiedostojen yhteydessä voi joissakin tapauksissa hidastaa tietokoneen toimintaa. Tällöin kuitenkin on mahdollista siirtää raw-tiedostot sekä xmp-tiedostot toiselle tietokoneelle ja käsitellä niitä siellä olevalla ohjelmalla. Lightroomin tiedostot pitää joka tapauksessa tuoda toisella tietokoneellakin erikseen.
Kuva 4: Tietokanta-asetukset. Kun ”Automatically write changes into XMP” on valittuna, Lightroom tallentaa kuvien säädöt ja muut metatiedot erilliseen XMP-tiedostoon raw-tiedostojen yhteyteen.
Tapa 4: DNG
Adoben dng tarjoaa houkuttelevan vaihtoehdon tämäntyyppiseen toimintaan, koska sekä optimointi-informaatio että metatiedot kulkevat dng-tiedoston mukana. Lightroomista on mahdollista viedä raw-kuvat ulos dng-formaatissa, aivan kuten ne on mahdollista muuntaa siihen kun ne tuo ensimmäisen kerran tietokantaan ylipäänsä. DNG säilyttää periaatteessa saman informaation kuin alkuperäinen raw-tiedosto, muutamaa valmistajakohtaista poikkeusta lukuun ottamatta. Tässäkin tapauksessa tosin tiedostot pitää joka tapauksessa tuoda Lightroomiin erikseen toisella tietokoneella. Avoimuuteen perustuva dokumentaatio mahdollistaa sen, että dng-tiedostot aukeavat todennäköisesti myös monella tulevaisuuden ohjelmalla. Ongelmana on kuitenkin se, että dng on ainakin toistaiseksi varsin riippuvainen Adoben toiminnasta.
Kuva 5: Lightroomista on mahdollista viedä kuvat ulos DNG-formaatissa Export-toiminnon avulla. Mikäli viennin yhteydessä valitsee laatikon ”Embed Original Raw File”, tiedostokoko kasvaa, mutta tällöin voi olla varma siitä, että alkuperäinen kuvainformaatio on taatusti tallella.
Amerikkalainen MacHeist tarjoaa kasan hyödyllisiä pikku ohjelmia hintaan 19,95 $. Yritys lupaa siirtävänsä 25 % tuotosta asiakkaan valitsemaan hyväntekeväisyyteen.
Hommassa on juju: kun 50 000 bundlea on myyty, vapautuu lukittu ohjelma ladattavaksi, toisesta mokomasta kaiketi toinen.
Testattu on, toimiva palvelu ja toimivia ohjelmia. Tämäkin blogiteksti kirjoitettu nyt sitten MacJournalin avulla.
Tsekkaa tarjous osoitteessa http://www.macheist.com
Raw-työnkulku
Pitäähän tätä nyt mainostaa myös blogissa: kirjoitin viime vuoden aikana kirja, jonka jyväskyläläinen Docendo ystävällisesti kustansi. Kirja on tullut kauppoihin tammikuun lopussa, joten kipin kopin tutustumaan. Lisäksi se on tilattavissa myös Docendon verkkokaupasta.
Päätinpä sitten uudistaa tätä omaa blogikirjoitteluani hieman ja alkaa kirjoittamaan juttuja WordPressin avulla. Tuntuisi kohtuullisen monipuoliselta bloggeriin verrattuna, joten siinä mielessä näyttää hyvältä. Jatkossa julkaisen täällä juttuja itseäni kiinnostavista aiheista.
Lähdenpä nyt sitten liikkeelle vaikka digikuvaamisesta, se kun on viime vuosina ollut varsin keskeisessä osassa elämässäni. Muuten olen linjannut jutut tässä blogissa koskemaan digikuvauksen lisäksi valokuvamista, raw-tiedostojen optimointia ja työnkulkua, kuvankäsittelyä, tietokoneita, ohjelmistoja, webiä ja muita kiinnostavia aiheita. Tarkoituksenani on toisin sanoen kirjoittaa digikuvaamisesta, maailmankaikkeudesta ja kaikesta 🙂
Erotuksena aikaisempaan blogiini, jota päivitin suhteellisen harvoin, aion nyt kirjoittaa suomeksi. Aion nyt ainakin alkuun pitää vanhemman blogini (Mungozan´s Photoblog) vielä hengissä valokuvablogina täällä WordPressin puolella, jonne imaisin vanhat postit ihan testimielessä. Ajattelin, että voisi olla mielenkiintoista pitää toinen blogi pyhitettynä kuville ja vaikka vielä Lontoonkielisenä.. Toisin sanoen, tsekkaa vielä tämä WordPress blogini: Rawshooter.
Joka tapauksessa, tervetuloa uuteen blogiini. Toivottavasti viihdyt!
Kokkolassa hiihtolomalla,
Mika
Pelivara 
Tuoreimmat Kommentit