Panasonic julkaisi odotetusti kaksi uutta powerzoom-objektiivia. Lumix G X Vario PZ 14-42mm F3.5-5.6 OIS pancake on suunnilleen vanhan 20mm f/17 pannukakkuobjektiivin kokoinen, 400€ hintaluokkaan sijoittuva objektiivi. Lumix G X Vario PZ 45-175mm F4.0-5.6 ASPH OIS on kooltaan suurempi objektiivi, mutta senkin zoom- ja tarkennustoiminnot hoitaa kytkimellä ohjattu moottori perinteisen mekaanisen zoomrenkaan sijaan. Ominaisuus lienee hyödyllinen videokuvaajille, mutta perinteiseen valokuvaukseen keskittyvä kuvaaja suhtautuu siihen hieman enemmän varauksella.

Edellisessä blogijutussani esittämiäni arvioita Panasonicin nykyisestä linjasta kuvaa myös oheinen poiminta Panasonicin sivuilta: ”Lumix G X-line Power Zoom (PZ) on ohut, 14−42 millimetrin polttovälillä varustettu objektiivi, jonka avulla kuvan sommittelu on yhtä helppoa kuin kompaktikameralla.” 

Objektiivit kuuluvat nyt panasonicin ns. X-sarjaan, joka yrityksen mukaan tarkoittaa Premium-tason objektiivia, vähän Canonin L-sarjan tapaan. Utelias luonnollisesti kysyy, mikä peruskittiobjektiivia vastaavalla f/3.5-5.6 -aukolla varustetusta objektiivista tekee ”Premiumin”? Varsinkin kun varhaiset näytteet Panasonicin sivuilla vaikuttavat varsin tyypillisiltä muihin tuon kategorian objektiiveihin verrattuna. Pitäisi varmaan nähdä itse käytännössä, jotta vakuuttuisi.

Mielenkiintoista on, että aktiiviharrastajille saattaa olla hyvää tulossa Panasonilta ensi vuonna, ainakin jos on uskominen japanilaisella websivulla esillä ollutta paria roadmap-kuvaa [Panasonicin roadmap ja X-objektiivit]. Sen mukaan X-sarjassa julkaistaan kaksi uutta objektiivia, mutta vasta vuonna 2012. Objektiivit (12-35 ja 35-100) vaikuttavat lupaavilta, sillä täyden koon kameroissa vastaavilla polttoväleillä varustetut objektiivit (24-70 ja 70-200) ovat olleet yleensä ns. ammattitason zoom-objektiiveja. Ehkä ne julkistetaan samalla kun odotettu kunnollinen seuraaja GF1-kameralle, GF7, GFX1 tai miksi sitä ikinä tullaan kutsumaankin?

Mainokset

Quo Vadis, Panasonic?

Aikaisemmin tänään kuvitettu vahvistamaton, mutta sangen uskottava huhu herätti pohtimaan Micro Four Thirds -järjestelmän tulevaisuutta ja erityisesti siinä mukana olevan Panasonicin strategiaa.

43 Rumors -sivusto on julkaissut pari kuvaa Panasonicin uudesta powerzoom-objektiivista, joka tulee mahdollisesti korvaamaan kittiobjektiivin uusissa Panasonicin kameroissa tulevaisuudessa. Objektiivissa ei ole perinteistä zoom-rengasta, vaan zoomaaminen tapahtuu moottoria ohjaavan kytkimen avulla. Tässä vaiheessahan tämä powerzoom-objektiivi on kuitenkin edelleen vahvistamaton huhu. Voit lukea lisää 43 rumorsin sivuilta.

Jos huhu pitää paikkansa, on se jälleen uusi todistus Panasonicin viimeikaisesta linjasta, jonka mukaisesti M43-tuotteita kaupitellaan valokuvaksen aktiiviharrastajien, puoliammattilaisten ja ammattilaisten sijaan peruskuluttajille. Edelliset merkit tästä olivat Panasonicin GF2 ja GF3-kamerat, jotka olivat mainion GF1:n jälkeen aimo harppaus yksinkertaisempaan suuntaan.

Samoilla sivuilla on huhuttu Panasonicin GF7-kamerasta, joka huhujen mukaan olisi tuloillaan ehkä vuodenvaihteen jälkeen. Moni toivoisi kyseisen mallin olevan Felix-linnun lailla tuhkasta nouseva uudistettu M43-versio ”vanhasta” klassikosta, Panasonic DMC-L1-kamerasta. Viimeaikaisen kehityksen perusteella kyseinen katukuvaajan märkä päiväuni ei vaikuta kovinkaan todennäköiseltä. Toivon olevani väärässä.

Kaiken kukkuraksi Sony julkaisi tänään uuden NEX-7 -kameran, jonka suunnittelua on viety muihin Sonyn Nex -kameroihin verrattuna valokuvauksen aktiviiviharrastajaa miellyttävämpään suuntaan: kyseinen kamera on kohtuullisen kokoinen ja vaikuttavan näköinen high-end -kamera, joka on varustettu sisäänrakennetulla OLED-etsimellä sekä APS-C -kokoisella kennolla. Uuden kameran rinnalla julkaistiin myös neljä uutta objektiivia, joten Sony tulee taatusti haastamaan Olympuksen ja Panasonicin tarjonnan peilittömien kameroiden markkinoilla. No, lohdutukseksi voi todeta, että suuremmasta APS-C -kennosta johtuen Sonyn uusien objektiivien painoindeksi huitelee vielä kaksinkertaisessa vastaaviin M43-objektiiveihin verrattuna. Esimerkiksi Olympuksen 45mm f/1.8 painaa 116g, Sonyn E 50mm f/1.8 OSS puolestaan 202g.

Nimenomaan Panasonic M43- ja Sony NEX-kameroineen tuntuvat ryhtyneen jonkinlaiseen kiihtyvään piirileikkiin, jossa nokitetaan tuomalla enemmän/vähemmän sitä samaa mitä toisella valmistajalla jo on markkinoilla. Ensin Sony tuo markkinoille mahdollisimman pieniä ja yksinkertaisia peilittömiä kameroita, joiden objektiivit kuitenkin tekevät kokonaispaketista varsin kookkaan. Panasonic päättelee, että kuluttajat haluavat mahdollisimman pientä ja tuo markkinoille GF2:n, GF3:n ja ehkä kohtapuoliin julkaistavat powerzoom-objektiivit. (14-42mm ja 45-175mm) Yllättäen Sony onkin kääntänyt kelkkaansa suunnittelussa ja esittelee NEX-7:n sekä uudet objektiivit, jotka ainakin paperilla vaikuttavat lupaavilta, positiiviselta yllätykseltä tuolta viihdejätiltä. Kysymys kuuluu: kumpi jää ilman tuolia, kun musiikki lakkaa soimasta.

Onneksi M43-maailmassa on näkyvissä myös valonpilkahduksia, sillä Olympus on viime aikoina vetänyt hieman toisenlaista linjaa Panasoniciin verrattuna, mistä ehkä selkeimpänä osoituksena ovat Olympuksen uudet 12mm f/2 sekä 45mm f/1.8 -objektiivit. Noista itsellekin on tullut hankittua jo Zuiko M. 12mm f/2 -objektiivi, jonka laatua ei voi muuta kuin kehua kaikin puolin. Mainittakoon, että Zuiko M. 45mm f/1.8 on tilauksessa.

Suuri kysymys nyt on, pitääkö seuraavaksi alkaa säästämään ropoja Olympuksen EP3 vai Sonyn Nex-7 -kameraa varten? Tällä hetkellä kun näyttäisi siltä, että Panasonic on pudonnut kelkasta.

Testissä: Kata Bumblebee 222

Täydellisen kameralaukun löytäminen on lähes mahdotonta ja erilaisia kamerareppuja on markkinoilla varsin paljon. Osa on tarkoitettu pelkästään valokuvaustarvikkeille, jolloin repussa ei ole paljoa tilaa muille kuin valokuvausvarusteille. Tänä päivänä ehkä suosituin repputyyppi on niin sanottu päiväreppu. Päivärepuissa on erilliset osastot sekä valokuvaustarvikkeille että muille tavaroille. Katan ultrakevyiden kamerareppujen sarjaan kuuluva Bumblebee 222 on kevyestä painostaan huolimatta kamerareppujen raskasta sarjaa, ainakin jos kantokapasiteettia ja muita ominaisuuksia katsoo.

Reppu on väritykseltään vaalean harmaa ja muotoilultaan pyöristetty, mitkä erottavat sen mukavasti yleisistä markkinoilla vallalla olevista trendeistä. Jalustan voi kiinnittää reppuun kolmeen eri kohtaan, joko kylkiin tai etupuolelle, jos kyseessä on erityisen pitkä jalusta. Mukana tulee erillinen kiinnike, jonka avulla jalustan voi ripustaa laukkuun tarkoitukseen varatuista lenkeistä.

Kata Bumblebee 222 sekä jalusta

Jalustan voi repussa kiinnittää esimerkiksi sivuun

Repun etupuolen vahvistuksena kameraosaston suojana kulkee kevytrakenteinen joustava tukiranka, joka on suljettu vetoketjutaskun taakse. Vahvistuksen voi ottaa halutessaan pois käytöstä, jolloin reppu kevenee hieman. On vaikea sanoa, kuinka kovia iskuja vahvistus blokkaa, sillä se on varsin kevyt ja joustava. Luultavammin kameravarusteet ovat turvassa normaalioloissa, mutta repun yli tuskin kannattaa ajella citymaasturilla.

Repun vahvistettu ja joustava tuki paikallaan kapeassa vetoketjutaskussa

Repun yläosassa on kohtuullisen kokoinen erillinen osasto, joka on tarkoitettu ensisijaisesti muille kuin valokuvaustarvikkeille. Osastoon mahtuu jotain pientä, kuten eväät, pieni takki tms. tarpeellista tavaraa. Tilavuudeltaan repun yläosasto on suunnilleen kolmasosa alaosan kameraosastosta, sinne mahtuu esimerkiksi National Geographic -olkalaukun kameraosio. Hätätilanteessa sinne voi ahtaa myös lisää valokuvaustarvikkeita, mutta yläosaa ei ole suojattu yhtä hyvin kuin varsinaista kameraosastoa.

Kata Bumblebee 222 päivätavaraosasto

Yläosastoon mahtuu jotain pientä päivittäistavaraa

Repun vasemmassa kyljessä on kaksi pienempää vetoketjutaskua, varsinainen organisointitasku esimerkiksi kynille yms. löytyy repun yläosasta, päiväosaston etupuolelta. Laukun mukana tulee lisäksi pikakiinnikkeillä varustettu kamerahihna, jonka avulla kameran voi kiinnittää kantohihnoihin kun reppu on selässä. Tämä on varsin onnistunut lisä, sillä sen avulla kameran painoa voi siirtää kaulalta pois pidemmillä kävelylenkeillä.

Repun vasemmalla puolella oleviin vetoketjutaskuihin voi sijoittaa sadehupun tms.

Kata Bumblebee 222 organisointitasku

Yläosassa olevaan organisointitaskuun voi sijoittaa kännykän, kalenterin, kyniä, taskulampun, leathermanin yms.

Vesipullolle on toisessa kyljessä nopeasti kuivuvasta materiaalista valmistettu joustava tasku. Vesipullotaskun ongelma on, että vesipulloa ja jalustaa ei voi kantaa sivussa yhtä aikaa. Laukun selkäpuolella on lisäksi tasku 17-tuumaiselle kannettavalle tietokoneelle.

Kata Bumblebee 222 ulkoa

Reppu ulkoa, vesipullo paikallaan sivutaskussa. Alhaalla edessä näkyy toinen mahdollinen paikka jalustakiinnikkeelle.

Takaosan läppäritaskuun mahtuu helposti esimerksi 17-tuumainen kannettava tietokone

Repun alaosassa on suurehko kameraosasto, joka on jossain määrin muokattavissa mielen mukaan. Osastossa on esimerkiksi erikseen irroitettava vetoketjulla suljettava pussukka, jonka voi jättää pois matkasta silloin kun ei halua kanniskella kaikkea mukanaan. Pussukkaan mahtuu kolme pitkähköä objektiivia tai esimerkiksi 70-200 mm objektiivi ja joku lyhyempi. Koko kameraosaston sisuskalut voi poistaa ja yläosan ja alaosan erottavan väliseinän avata, jolloin reppu toimii sisuksiltaan yhtenäisena suurena reppuna.

Kaiken kaikkiaan kameraosasto on varsin syvä, joten esimerkiksi ammattitason rungon sijoittaminen sinne ei tuota ongelmia. Syvyydestä kertoo myös se, että osastoon mahtuu tarvittaessa esimerkiksi kolme speedlitetyyppistä salamaa päällekkäin. Kameraosasto on kookas myös muissa suhteissa, sillä 70-200 mm:n objektiivi kulkee kevyesti mukana kameraan kiinnitettynä.

Kameraosasto, jossa näkyvissä Canon 5D II + 70-200 f/2.8 IS II, Canon 580 EX II salama, sekä irrotettavassa pussukassa EF 24-105mm f/4 IS L, Sigma 50mm f/1.4 sekä EF 85mm f/1.8 objektiivit. Pienessä pussukassa oikessa reunassa lisäksi m43-järjestelmän 14-45 objektiivi. Ylhäällä keskellä muistikortteja sekä muuta sälää.

Kameraosasto, jossa edellisten lisäksi Panasonic GF1 ja 14mm f/2.5 sekä pussukassa 20mm f/1.7 m43-objektiivi. Alareunassa näkyy läpinäkyvästä materiaalista valmistettu sisäkansi.

Kameraosaston voi sulkea vetoketjuilla läpän alta läpinäkyvällä ohuella kannella, jolloin sisällä olevat tavarat eivät putoa ulos vaikka varsinaisen kannen unohtaisi sulkea. Varsinaisen kannen ja sisäkannen väliin voi lisäksi hätätilanteessa laittaa jotain litteää kuten esimerkiksi iPadin tms. Varsinaisen kannen päällä on vielä yksi varsin tilava tasku, johon voi laittaa kuvauksessa käytettyjä lisävarusteita, akkuja jne.

Kameraosaston kannessa olevaan taskuun voi sijoittaa kuvauksessa käyttämiään lisävarusteita, kuten lankalaukaisijaa, akkuja, puhdistusvälineitä jne.

Repun kantohihnojen materiaali on vaahtomuovia, mikä aluksi tuntuu hieman oudolta valinnalta. Ajan myötä vaahtomuovi kuitenkin muovautuu käyttäjän mukaan, jolloin repun kantomukavuus paranee. Mukana on lannehihna, jolla repun saa tuettua lantiolta selkään, sekä rintakehän yli tarkoitettu kiinnityshihna. Selkäpuoli on valmistettu verkkomateriaalista, joka on pingotettu alumiinikehikon väliin. Tästä on hyötyä varsinkin helteellä, sillä reppu on kannettaessa aina hieman irti selästä.

Kata Bumblebee 222 - hihnat

Repun olkahihnat, selkäpuolen verkkorakenne sekä lannehihnat. Olkahihnoissa ylhäällä näkyvät lenkit on tarkoitettu mukana tulevan kamerahihnan kiinnittämiseen, jolloin kameran painon saa pois kaulalta.

Repun yksityiskohdat, kuten vetoketjut, saumat ja niin edelleen tuntuvat varsin laadukkaasti tehdyiltä. Vetoketjujen vetohihnoissa on pidemmät lenkit, mikä helpottaa niiden käsittelyä. Jotkut muoviosista tuntuvat hieman heppoisilta, mutta käytännössä ne ovat kestäneet varsin hyvin.

Vetoketjujen lenkit helpottavat niiden käsittelyä

Kata Bumblebee 222 takaosan yksityiskohtia

Takaosan yksityiskohtia

Repun pintamateriaali tuntuu sellaiselta, että pienimpien sateiden takia mukana tulevaa sadehuppua ei välttämättä tarvitse kaivaa esille. Sadehuppu on kaksitoiminen, sillä toinen puoli on tarkoitettu suojaamaan sateelta ja toinen puoli heijastamaan lämpöä.

Kata Bumblebee 222 ja sadehuppu

Kata Bumblebee 222, sadehuppu vedettynä ylitse.

Kaiken kaikkiaan, Kata Bumblebee 222 on varsin onnistunut ja toimiva reppu, johon mahtuu paljon tavaraa. Vaikka reppu on ns. päiväreppu, jokapäiväiseen käyttöön se on hieman liian kookas. Reppu soveltuukin parhaiten kuvaajalle, joka haluaa kuljettaa mukanaan hieman tavallista päiväreppua enemmän kuvauskalustoa muita varusteita unohtamatta. Reppu toimii varmasti hyvin myös luonnossa liikkuvan ja viihtyvän kuvaajan kantovälineenä.

Hyvää:

+Tilava kameraosasto

+Harkitut yksityiskohdat

+Paljon taskuja eri varusteille

Kehitettävää:

-Yläosasto voisi olla himpun verran kookkaampi

-Vesipullotasku menee piiloon jos jalustan kiinnittää sivuun, sivukiinnitusmahdollisuus voisi olla myös toisella puolella

-Ulkomitoiltaan kookas ”päivärepuksi” arkikäyttöön

Katso myös videoesittely:

Kevät on mennyt kaksin käsin töitä tehdessä ja blogin kirjoittaminen on jäänyt harmittavan vähälle. Päivätyön lisäksi piti hoitaa alta suuri kamerarepputesti, joka julkaistaan Kamera-lehdessä 6-7/2011.

Blogikirjoittelun suhteen asia korjaantuu nyt, sillä työn alla on parikin juttua exlusiivisesti blogiin. Ensimmäisenä Pinwide-neulanreikäsovitin, jonka sain käsiini noin kuukausi sitten TopShotista.

Pinwiden tarina alkoi pienenä Kickstarter-projektina, jonka tarkoitus oli kerätä sen verran rahaa, että pari kaverusta (= Chigagolainen Wanderlust Cameras) saisi alkuun massatuotannon neulanreikäsovittimelle, jonka he olivat suunnitelleet Micro Four Thirds -järjestelmän kameroille. Suunnittelin itsekin tuon projektin rahoittamista, sillä pienellä summalla olisi saanut ensimmäisen erän sovittimen kotiin kannettuna ilman postikuluja. Se jäi kuitenkin tuolloin tekemättä, mutta onneksi TopShot hankki erän kapistuksia suomeen.

Pinwide toimitetaan pienessä peltirasiassa, mikä on hyvä, sillä näin ei ainakaan tarvitse pelätä reiän tukkeutumista sovittimen pyöriessä laukussa. Ensivaikutelma on vaatimaton: muovilämiskä, jonka keskellä on reikä. Näin sen kuitenkin kuuluukin olla, sillä kyseessähän on neulanreikäsovitin. Mitään tarkennusrenkaita tms. ei tietenkään ole, ainoastaan kierteet, joiden avulla sovittimen voi ruuvata paikalleen M4/3 -kameraan.

Wanderlust Cameras Pinwide adapteri ja sen mukana tuleva peltirasia pehmusteineen

Kun sovittimen on saanut kiinni kameraan, alkaa varsinainen kuvaamisen riemu. Pinwiden kuvakulma on laaja, vastaa laajuudeltaan noin 11mm:n m43-objektiivia (n. 22mm fullframe-kamerassa). On toki huomattava, että varsin raskas vinjetointi syö hieman laajakulman tehoa.

Neulanreikäkuvaaminen vaatii käytännössä aina jalustan käyttämistä.. vai vaatiiko? Koska nykykameroiden kennojen herkkyys nousee varsin korkeisiin lukemiin, ei jalusta ole välttämätön. Kohina hukkuu myös helposti hienoiseen epäterävyyteen, jota neulanreikä joka tapauksessa tekee lopulliseen kuvaaan. Korkeiden herkkyyksien (ISO1600 ->) ansiosta Pinwidella onnistuu jopa videokuvaus – ominaisuus joka taatusti puuttuu perinteisestä neulanreikäkamerasta.

Pinwiden kanssa kuvankäsittelyohjelman roskanpoistotyökalut tulevat tutuiksi, sillä neulanrei´än mielettömän pieni aukko takaa sen, että jokainen kennon pölyhiukkanen näkyy kuvassa niillä alueilla, joissa muuten olisi tasaista väriä.

Kuvaaminen Pinwiden kanssa on hauskaa, joskin myös varsin haastavaa. Vaikka tarkentamista ei tarvita, on sommittelu varsinkin kirkkaalla säällä haasteellista, sillä neulanreikä vinjetoi varsin raskaasti, mikä tekee LCD:n kuvasta aika tumman. Aiemmin esitelty LCDVF onkin varsin ehdoton apuväline ainakin kirkkaalla säällä. Myös valotuksen kohdalleen saaminen vaatii hieman kokeilua ja haarukointia, sillä ainakin GF1 on neulanrei´än kanssa hieman hukassa.

Kaiken kaikkiaan kapine on varsin hauska tuttavuus: ilmankin tulee toimeen, mutta neulanreikäkuvaaminen silloin tällöin on mukava tapa tuulettaa omien kuviensa yksitoikkoisuutta. Alla vielä muutama esimerkkikuva, joissa ei ole tehty muuta kuin poistettu pölypalloja sekä nostettu valotusta.

Jyväskylä, Mattilanniemen ranta neulanrei´än läpi GF-1:llä kuvattuna

Surrealistinen tilataideteos Jyväskylän Mattilanniemen rannan nurmikolla (Pinwide + GF1)

Shrubbery! (Pinwide + GF1)

Graffitipenkki (Pinwide + GF1)

Ja vielä: kaksi kuvaa, jotka on otettu samalla hetkellä: kuvaaja ja kuvattava, Pinwide + GF1 sekä lankalaukaisin.

Kuvaaja kuvattavana (Pinwide + GF1)

Pinwide ja GF1

Ei hyvitysmaksuille

Ei hyvitysmaksuille - kyllä kulttuuriharrastuksille

Näpit irti (Suomen Kameraseurojen Liitto ry)

Hyvitysmaksu on aikansa elänyt käytäntö, joka antaa kuluttajille väärän signaalin mm. laittomasta kopioimisesta. Valokuvaaminen ja videokuvaaminen nojaavat vahvasti digitallenteisiin ja kapasiteettia mm. varmuuskopiointiin tarvitaan paljon. Siksi on mielestäni väärin, että kuluttajilta kerätään hyvitysmaksua vain, koska he ”mahdollisesti kopioisivat laittomasti musiikkia tai elokuvia”. Näinhän hyvitysmaksukäytäntö toimii: kuluttajalta rahastetaan muistikorttien, kiintolevyjen ym. ostamisen yhteydessä maksu, joka siirretään viihdeteollisuudelle.

Vaikka itsekin kuulun pariin tekijänoikeusjärjestöön, vastustan silti tämänkaltaista tulonsiirtoa kuluttajilta viihdeteollisuudelle. Jokaisella tavallisella kansalaisella pitäisi olla oikeus harrastaa luovia harrastuksia ilman pakollista ennakkoon perittyä uhkasakkoa – sellainenhan hyvitysmaksu käytännössä on.

Käy allekirjoittamassa adressi osoitteessa http://www.adressit.com/napit-irti

Canon mukaan Micro Four Thirds -yhteistyöhön

Tänään julkistetun uutisen mukaan Canon lähtee mukaan Micro Four Thirds -yhteistyöhön: http://www.43rumors.com/ft-6-canon-joins-micro-four-thirds-coalition/

Tämä uutinen on varsin jännittävä, sillä vihdoin Canon on muuttanut suuntaansa peilittömien kameroiden suhteen! Kuuma uutinen saa jatkoa, sillä sovin juuri Docendon kanssa uudesta kirjasta ”Ota kaikki irti Canon Micro Four Thirds -kamerastasi”. Docendo julkaisee kirjan syksyllä heti Canonin ensimmäisen Micro Four Thirds -järjestelmän kameran julkaisun imussa.

Aiheesta on lisää tietoa tarjolla sekä Top Shotin että Docendon ständeillä Kuva & Kamera 2011 -tapahtumassa. Nähdään siellä!

Kuva & Kamera 2011 -messut järjestetään tänä vuonna suuremmissa puitteissa Helsingin Ruoholahdessa Kaapelitehtaan tiloissa 2.-3.4.2011.

Docendo Forum Kuva & Kamera -messuilla 2.-3.4.2011

Kuva&Kamera järjestetään jo kuudetta kertaa ja aikaisempaakin mielenkiintoisempana. Kaksipäiväiset messut tarjoavat osastoilla, seminaareissa ja tietoiskuissa kattavan läpileikkauksen kuvan elinkaareen. Tapahtuma esittelee viimeisimmän tiedon kuvauksesta, käsittelystä, arkistoinnista, esittämisestä ja kuvan jakelusta sen eri muodoissa. Messujen näyttelypinta-ala on kasvanut keväästä 2010 yli 20 %” (Kuva & Kamera 2011)

Osallistun messuille myös tänä keväänä osana muuta Docendoforumin esiintymiskaartia. Aiheenani tällä kertaa on Photoshop Lightroom -koulu 1. Sisällöltään samanlainen esitys on sekä lauantaina klo 11:30 että sunnuntaina 14:25. Messuista löytyy lisää tietoa mm. Docendon julkaisemasta Docendo-uutiset verkkolehdestä, joka on luettavissa osoitteessa http://media.wsoy.fi/wsoy/digipaper/wsoy/1171/. Messujen tarjonnasta voi lukea myös http://www.kuvamessut.com -sivustolta.

Messuilla nähdään!

LCDVF 16:9

Minulla on pieni pahe: Micro Four Thirds -järjestelmä. Nykyään ”päiväkamerani” on Panasonicin GF1, 5D mk II romppeineen on käynyt yksinkertaisesti liian painavaksi jokapäiväiseen käyttöön.

Micro Four Thirds on järjestelmänä mainio, vaikka välillä tuntuu että eri osapuolten välillä ei olekaan ihan niin saumatonta yhteistyötä kuin kuluttajan kannalta olisi järkevää: olisi kiva, jos esimerkiksi oma GF1:ni hyväksyisi Olympuksen mainion sähköisen etsimen Panasonicin vaatimattoman LVF-1:n sijaan. Manuaalitarkenteisten objektiivien, kuten Canon FD 50mm f/1.4:n kanssa pelkkä LCD-näyttö on vähän niin ja näin. Kuten on Panasonicin LVF-1:kin. No, tähän löysin ratkaisun pari viikkoa sitten TopShotista: LCDVF 16:9.

LCDVF 16:9 + Panasonic GF1

LCDVF-luuppeja on saatavilla kolmea erilaista. Alkuperäinen LCDVF on tarkoitettu useimmille kameroille, kuten Canon 5D mark II:lle, 7D:lle, Nikon D7000:lle ja niin edelleen. LCDVF 3/2 sopii muutamalle Canonin järjestelmäkameralle. Nyt testattu LCDVF 16:9 on tarkoitettu Panasonicin Micro Four Thirds -kameroille ja Sonyn NEX-kameroille. Täydellinen yhteensopivuuslista löytyy valmistajan websivuilta (pdf).

Kyseessä on virolaisen yrityksen valmistama innovaatio, luuppi joka kiinnitetään magneeteilla kameran taakse LCD-näytön päälle. Luuppi suurentaa kuvan 200%:lla, jolloin näytöltä erottuvat yksityiskohdat paremmin. Tämä helpottaa tiettyjä juttuja, kuten manuaalitarkennusta. Luupilla on myös toinen funktio: auringonvalon varjostaminen kirkkaalla säällä.

Luupin mukana tulee suojapussi, mikrokuituliina sekä kaksi magneettikehikkoa, joista toinen kiinnitetään kameran LCD-näyttöön liimaamalla. Toinen kehikko on varalla, jos ensimmäiselle sattuisi tapahtumaan jotain. Operaatio saattaa hirvittää aluksi, mutta on itse asiassa melko yksinkertainen, kun ohjeet lukee tarkkaan. Kannattaa myös huolehtia siitä, että antaa liiman kuivua kunnolla, sillä joissakin tapauksissa liima on irronnut kameroiden takaa. Tässä asiassa yritys itse on ollut aktiivinen ja vastannut kuluttajien murheisiin melko nopeasti.

Suojapussi + LCDVF 16:9

Suojapussi + LCDVF 16:9

Luupin kiinnitys toimii mainiosti. Liima on pitänyt hyvin ainakin toistaisesti ja luuppi kiinnittyy magneettikehikkoon varsin napakasti. Itselläni luuppi ei ole irronnut käytössä kuin kerran kamerasta, vaikka luupin mukana tuleekin kaulahihna, jota suositellaan käytettävän sen kanssa. Kun olin kuvaamassa Vanity Inkin rock´n´roll keikkaa Helsingissa Prkl-klubilla pari viikkoa sitten, kamera luuppeineen osui johonkin ja osuman sivuttaisvoima irrotti luupin magneetista. Vaurioita ei kuitenkaan tullut kameralle tai luupille. Käytännössähän luuppia on tullut käytettyä aina samalla kun 50mm:n objektiivia. Normaalisti en vaivaudu sujauttamaan kaulanauhaa paikalleen, sillä kuvien ottamisen jälkeen napsautan luupin saman tien irti ennen kuin laitan kameran laukkuun.

Käytössä LCDVF on toiminut loistavasti. Manuaalitarkennuksen osumatarkkuus on kasvanut huomattavasti sen käyttöönoton jälkeen, mutta myös videokuvaus on miellyttävämpää LCDVF:n avulla. Pystykuvauskin onnistuu luupin avulla helposti, sillä sen voi kiinnittää magneettikehikkoon kummin päin haluaa eikä silmäkappaleen pidempi reuna näin ollen paina otsaa pystykuvauksessa. Tämähän voisi pystykuvauksessa olla ongelma.

LCDVF + Panasoniuc GF-1, pystykuvausasennossa

LCDVF + Panasoniuc GF1, pystykuvausasennossa

Jos hieman omituista ulkonäköä sietää, kapinetta voi suositella kaikille, jotka haluavat ottaa täyden hyödyn irti kameransa LCD-näytöstä ja kuvata LCD-näytön avulla hieman perinteisemmällä otteella. Ainakin se on selkeästi parempi vaihtoehto Panasonicin LVF-1:een verrattuna.

Valmistajan oma video vertaa LCDVF:ää Zacuton vastaavaan. Videossa myös näkyy GF1, joten voin vahvistaa että noin se juurikin toimii..

Tunnustan heti: minulla on ongelma. Etsin jatkuvasti täydellistä kameralaukkua. Se on minulle kuin Graalin malja.

Viime aikoina olen tosin taipunut tunnustamaan itselleni, että mikään yksittäinen laukku ei voi olla täydellinen, vaan vaihtuvia tilanteita ja tarpeita varten tarvitaan erilaisia laukkuja. Eräs omista tarpeistani on normaali arkinen päivittäiskäyttö. Sen jälkeen kun hankin kesän alussa Panasonic Gf-1 Micro Four Thirds -järjestelmäkameran, en ole enää kanniskellut mukanani isoa järjestelmärunkoa joka päivä, joten päivittäiskäyttö tarkoittaa kohdallani nykyään aikaisempaa kompaktimpaa järjestelmää.

Sain reilu kuukausi sitten testiin National Geographic -uutudeen, Africa-sarjan keskikokoisen olkalaukun NG A2560 Medium Satchel. Africa-sarja on uusin tulokas National Geographicin nimeä ja logoa kantavassa kameralaukkujen sarjassa. Käytännössä olen käyttänyt laukkua olosuhteissa, joissa muutenkin tämän tyylistä laukkua käyttäisin. Tyypillisesti mukana on kulkenut Panasonicin lisäksi pari objektiivia, salama, muistiinpanovälineet ym. päivittäistavaraa. Tämän jutun kuvia varten lastasin laukun maksimiin, jossa laukkua on tullut käytettyä harvemmin. Näkeepähän laukun kantokyvyn rajat.

National Geographic Africa Medium Satchel 800x jpg

National Geographic Africa Medium Satchel, täydessä lastissa.

Afrikkadesignia ja sivutaskuja

Laukku on valmistettu polyuretaanipäällysteisestä puuvillasta, joka on käsitelty vettä hylkiväksi. Myös sisävuorauksen materiaali tuntuu sellaiselta, että se hylkii ainakin jonkin verran kosteutta. Periaatteessa laukkua ei ole tarkoitettu kanniskeltavaksi kaatosateessa, mutta pienemmän kosteuden pitäisi pysyä poissa. Käytännössä näin vaikuttaisikin olevan, sillä edes marraskuun räntäsateet eivät ole kastelleen laukun sisältöä. Kannattaa toki muistaa, että pitkiä aikoja en ole pihalla räntäsateessa seissyt laukun vedenpitävyyttä testaamassa – niin intohimoisesti en edes minä suhtaudu kameralaukkuihin.

Laukku näyttää hyvältä ja vetoaa varmasti jokaiseen wannabe-seikkailijaan. Aikaisemmista malleista tuttu konsepti on pysynyt National Geographicin tyylille uskollisena, mutta Africa-sarjan laukuissa on mietitty joitakin asioita uusiksi. Läpässä on nyt aikaisemman kahden taskun sijaan neljä taskua, jotka on suunniteltu veikeästi siten, että jokainen avautuu eri suuntaan, kiertäen täyden ympyrän myötäpäivään läpän ympäri. Alaspäin avautuva tasku tosin ei ole varsinainen säilytystasku, vaan siihen on sijoitettu kieleke laukun omistajan yhteystietoja varten. Läpän taskut ovat lisäksi kookkaampia edelliseen vastaavaan laukkumalliin (NG W2160) verrattuna.

Laukun läpän ylempi vaakasuunnassa avautuva tasku.

Laukun läpän alaspäin aukeava tasku sisältää kielekeen omistajan yhteystietoja varten.

Laukun läpän alempi vaakasuunnassa avautuva tasku.

Laukun läpän alempi normaalisti ylöspäin aukeava tasku.

Laukun suunnittelussa on kiinnitetty huomioita myös muihin yksityiskohtiin. Parannusta edelliseen verrattuna on mm. se, että kansiläpän voi nyt sulkea nahkahihnalla ja soljella, mikä mahdollistaa esimerkiksi kevyen jalustan kantamisen läpän alla. Edellisen mallin kansiläpänhän pystyi kiinnittämään ainoastaan tarranauhalla, joka sekään ei aina osunut kohdalleen, vaikka pitoa olisikin ollut.

Kansiläpän nahkahihna ja solki.

Olkalaukun hihnan kiinnityskohta sisältää myös mielenkiintoisen yksityiskohdan.

Viimeistään kansiläpän avatessaan huomaa, miksi uusi sarja on nimetty Africaksi. Etniset afrikka-vaikutteet näkyvät erityisesti laukun sisävuorauksisssa. Visuaalinen ilme on täälläkin onnistunut, sillä kaunista printtikuosia katselee paljon mieluummin kuin aikaisemman laukun harmaata kuosia. Kansiläpän sisäosa on ontto noin kymmenen sentin matkalta, joten sen ja laukun pääosaston väliin jää tyhjä tila, jossa voi säilyttää vaikka kaulahuivia tms. silloin kuin sitä ei tarvitse.

Afrikkakuosi näkyy läpän sisävuorauksessa.

Etuosan taskun malli on myös muuttunut. Aikaisempien kahden pienen taskun sijaan laukussa on läpän alla edessä nyt yksi suuri tasku, joka on tarkoitettu lähinnä kännykälle, kynille yms. media- ja muistiinpanosälälle. Se, että taskun koko on kasvanut, on sekä hyvä että huono asia. Hyvää on, että suurempaan taskuun mahtuu enemmän ja suurempia esineitä. Uudistus on siinä mielessä ongelmallinen, että jos taskua pitää suljettuna, joutuu kauimmaisessa reunassa olevia tavaroita ottaessaan avaamaan vetoketjun koko matkalta, mikä hidastaa tavaroiden ottamista. Kaiken kaikkiaan se on kuitenkin pieni hinta etutaskun kasvaneesta kapasiteetista.

Kaksi pienempää taskua on vaihtunut yhteen, pidempään etutaskuun, jossa voi säilyttää kyniä, kännykkää, PDA-laitetta, muistikirjaa, taskulamppua, monitoimityökalua yms.

Laukku laukussa

Varsinainen pääosasto on tehty samalla logiikalla kuin aikaisemmissakin National Geographicin olkalaukuissa. Laukun kameraosasto on erillinen vetoketjullinen pikkulaukku (kamerapussukka), jonka voi halutessaan ottaa vaikka pois varsinaisesta laukusta ja käyttää muualla. Kamerapussukka on sinänsä varsin pieni, eikä sinne oikein mahdu esimerkiksi Pro-kokoinen järjestelmäkamera, kuten 1-sarjalainen Canon, Nikon 3D tai vastaava. Canon 5D + akkukahva menevät vain vaivoin, eikä niitä voi kuvitella kanniskelevansa mukana päivittäisessä käytössä. Ilman akkukahvaa Canon 5D, I tai II, menee pussukkaan ilman ongelmia.

Pussukan ulkopuolellakin on onneksi mahdollista säilyttää tarvikkeita. Laukun pohja on vahvistettu ja esimerkiksi objektiivin viereen sivuun voi tunkea vaikka kameramanuaalin tms. iskunvaimentimeksi. Etu- ja takapuolelta osuvat iskut eivät muodostu ongelmiksi, sen verran kummallakin puolella on pehmusteita, edessä vetoketkujatasku tavaroineen, takana pehmustettu kannettavan osasto.

Canon 5D mark II mahtuu laukkuun hyvin, mutta esimerkissä rungossa kiinni oleva EF 24-105 f/4 IS L on sen verran pitkä, että sisäpussukan vetoketjun sulkeminen vaikeutuu. Tämä ei toisaalta käytännössä haittaa, sillä sisäpussukkaa tulee harvemmin pidettyä erikseen suljettuna. Kuvassa lisäksi EF 70-200 f/2.8 IS L II (vasemmalla), EF 35 f/1.4L (kameran alla pussukassa) sekä 580EX -salama (oikealla omassa pussukassaan).

Kamerapussukassa on sisällä kaksi jakajaa, joiden avulla varsinaisen kameran lisäksi pussukkaan voi laittaa muitakin tarvikkeita. Kuvassa näkyy EF 35 f/1.4 L -objektiivi, joka jää läpän alle piiloon silloin, kun kamera ja siinä kiinni oleva objektiivi on pussukassa. Pussukan ongelma on syvyys, sillä jos objektiivia vaihtaa kun on kuvaamassa, ei järjestys välttämättä enää pelitä. Esimerkiksi Canon EF 24-105 f/4 IS L ei mahdu läpän alle jos 35 f/1.4 L laitetaan kameraan kiinni ja kameran haluaa laukkuun.

Konfiguraatiovaihtoehtoja on monia ja pussukkaan varsinaisen kameran alle mahtuu hyvin esimerkiksi Canon 430 EX II -salama. Vasemmalla olevaan kapeampaan väliin mahtuu hyvin esimerkiksi objektiivin puhdistukseen tarkoitettu kynä, muistikortteja, puhdistusliina tms.

Vaikka isohko järjestelmäkamerakin kulkee laukussa hyvin, parhaimmillaan se on pienemmän kameran kotina. Niinpä oma pikkujärkkärini tarvikkeineen onkin saanut laukusta lähes pysyvän kodin. Etenkin kameraosasto toimii paremmin pienemmän kameran kanssa. Olkalaukun painosta ei myöskään tällöin tule yhtä helposti ongelmaa. Tämä toki on seikka, johon laukunvalmistajalla ei ole normaalisti paljoakaan sanomista.

Laukku ladattuna Panasonic GF-1 kameralla sekä Macbook Pro 15 -kannettavalla tarvikkeineen.

Laukussa on erillinen osasto kannettavalle tietokoneelle. Useimmat 15-tuumaiset kannettavat mahtuvat mukaan, käytännössä sitä on testattu 15″ MacBook Pro -kannettavalla. Kannettavan osasto on pehmustettu, joten erillistä suojaa ei tarvitse käyttää, ellei halua. Näissä kuvissa suoja on mukana lähinnä testimielessä kannettavan kokoa kasvattamassa. Kannattaa muistaa, että kannettava tietokone kasvattaa laukun massaa sen verran, että sitä ei mielellään kanniskele pitkään mukanaan. Testiaikana tosin tuli tehtyä parikin Helsingin reissua junalla laukku täydessä lastissa. Mikäs siinä, jos vain hartiat ja selkäranka kestävät painon.

Tyypillisesti mukana laukun pääosastossa kulkee Panasonic Gf-1 & LVF-1, 20mm f/1.7 (kiinni kamerassa), 14-45 f/3.5-5.6 OIS (osastossa kameran alla), Canon FD 50 f/1.4 + Novoflex FD/m34 sovite (erillisessä nahkapussukassa), Olympus FL-36R -salama (omassa pussukassaan), käsipumppu, vesipullo. Pääosastossa lisäksi kamerapussukan alle jäävässä erillisessä pussukassa Canonin ETTL-salamajohto (toimii Olympuksen/Micro 3/4 -järjestelmän salaman kanssa), diffuusorisukka salamaan, kameran ja salaman vara-akut sekä salaman ohjekirja. Jos odotettavissa on kuvaamista hämärässä pitkillä valotusajoilla, Cullmanin teleskooppijaloilla varustettu minijalusta (vesipullon vieressä) on hyödyllinen lisä.

Täyteen lastattuna laukku vetää tavaraa enemmän kuin tämän jutun ensimmäistä kuvaa katsomalla päällepäin uskoisi. Kuvassa vasemmalla etutaskussa olleet tavarat, keskellä pääosastossa olleet tavarat ja oikealla kansiläpän eri taskuissa olleet tavarat. Takana laukun sivulla vasemmalla käytettyjä muita pussukoita, oikealla Afrikkakuosilla verhottu pääosaston kamerapussukka.

Tarvittaessa laukku vetää paljon tavaraa, mutta muuttuu samalla luonnollisesti painavammaksi ja hankalammaksi kantaa. Noin kuukauden päivittäiskäytön jälkeen on päällimmäisenä jäänyt mieleen, että laukkuun laitettava tavaramäärä on enemmän kiinni laukun kantajasta kuin laukusta itsestään.

Mitä jää käteen?

National Geographicin Africa -sarjan Medium Satchel -laukku on varsin toimiva kokonaisuus. Laukku näyttää hyvältä ja pitää kosteuden poissa, siinä on paljon sivutaskuja ja laukku ei päällepäin juurikan näytä kameralaukulta, vaan lähinnä tavalliselta olkalaukulta. Joissakin tapauksissa on mukava sulautua kaupungin vilinään ja sellaiseen tämä laukku on omiaan.

Varsinkin kohtuullisen pienen järjestelmäkameran, Micro Four Thirds -järjestelmäkameran, hieman kookkaamman pokkarin tai vastaavan omistaja saa laukusta toimivan laukun päivittäiseen käyttöön. Laukku sopii toki myös suuremmillekin järjestelmäkameroille, onpahan sitä tullut parina päivänä käytettyä myös Canon 5D mark II:n kanssa. Kooltaan vastaavaa olkalaukun vanhempaa mallia käytin lisäksi pitkään Canon 5D mk I:n kanssa. Parhaimmillaan tämä laukku on kuitenkin hieman pienempien kameroiden kotina.

Laukun filosofia, johon kuuluu varsin pieni kameraosasto ja paljon tilaa muille mahdollisille tavaroille, häiritsi aluksi jo edellisen National Geographic -olkalaukkuni kohdalla. Sittemmin olen oppinut kuitenkin arvostamaan sitä, että vaikka laukussa ei olekaan tarranauhalla rakenneltavia lokeroita jokaiselle asialle, saa sisällön siitä huolimatta halutunlaiseksi varsin helposti. Tällä kertaa myös laukun olkalaukun hihna mietitytti aluksi, sillä hihnan kiinnitys laukkuun vaikutti vaatimattomalta. Huoli on osoittautunut kuitenkin turhaksi, sillä laukun hihna on kestänyt hyvin vaikka laukussa on välillä ollut todella paljon tavaraa. Toinen laukun hihnaan liittyvä seikka on pehmusteen puute. Vaikka laukun hihna on varsin leveä, välillä on tuntunut että pehmustelappu olisi ollut hihnassa paikallaan. Päädyinkin lopulta ottamaan väreiltään sopivan olkahihnan pehmusteen toisesta laukusta ja käyttämään sitä tämän laukun kanssa.

Kaiken kaikkiaan laukku on suositeltava hankinta kaikille, jotka haluavat tavallista olkalaukkua muistuttavan toimivan ja näyttävän kameralaukun päivittäiskäyttöön.

NG A2560 Medium Satchel on saatavilla hyvinvarustetuista valokuvausliikkeistä ympäri maan.

Olen istumassa junassa kun kirjoittelen tätä, mutta ajattelin että lyhyt viime hetken mainospala on paikallaan: tämän päivän Digiexpo-messuilla on esitykseni DocendoForumin aikajanalla klo 14:10, aiheena Näytön hankinta ja kalibrointi. Jos siis näytön hankinta on ajankohtainen ja haluat kuulla tarkemmin, mihin kannattaa valinnassa kiinnittää huomiota, tule kuuntelemaan. Lisäksi kertaan esityksessä näytön kalibroinnin periaatteet.

Esityksessä on muutamia linkkejä, jotka lupasin jakaa verkkoon jo Vuoden luontokuva-tapahtuman vastaavan esityksen jälkeen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eli tässäpä niitä:

Wikipedia-artikkeli LCD-näytöistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/TFT_LCD
Syvällinen artikkeli eri näyttöteknologioiden ominaisuuksista:
http://www.xbitlabs.com/articles/monitors/display/lcd-guide.html
Luotettavia ja yksityiskohtaisia arvosteluja:
http://www.prad.de/en/monitore/index2.html
Vertailuhaku eri näyttöjen välillä, esimerkkikuvia eri kulmista:
http://www.digitalversus.com/duels.php?ty=6&ma1=119&mo1=388&p1=3597&ma2=52&mo2=149&p2=1606&ph=8
Uutisia uusista näytöistä:
http://www.tftcentral.co.uk/news.htm
Lista eri S-IPS -teknologiaa hyödyntävistä näytöistä
http://www.pchardwarehelp.com/guides/s-ips-lcd-list.php
Tanskalaisen Rasmus Larsenin ylläpitämän Flatpanelshd.comin paneelihakutyökalu
http://www.flatpanelshd.com/panels.php

%d bloggers like this: