Testissä: Panasonic Lumix LX100


Panasonicin LX-sarjassa on vuosien varrella ilmestynyt useita kompaktikameroita. Vaikka sarjassa on aina ollut joitakin muita kilpailijoita suurempi kenno, uutukainen vie voiton kaikista muista LX-sarjalaisista: Panasonic Lumix LX100 -pokkarin erikoisuutena on Four Thirds -kokoinen kenno. Sain vuodenvaihteessa kyseisen kameran testiin ja nyt on vihdoin tullut aika kirjoitella aiheesta jotakin. Katsotaan miten kamera käteen istui.

Tämä artikkeli pitänee aloittaa tunnustuksella: en ole lainkaan oikea henkilö arvioimaan kompaktikameraa, sillä viimeisen kymmenen vuotta mukanani on muutamaa todella harvinaista poikkeusta lukuun ottamatta kulkenut jonkinlainen järjestelmäkamera. Kamerarepun tai olkalaukun kanniskelu joka paikkaan on minulle niin luonteenomainen toiminto, että tuttavani ovat yleensä olleet varsin järkyttyneitä niinä harvoina kertoina kun mukanani ei ole ollut minkäänlaista kameralaukkua.

Mittaetsinkameran muotokieli

Niin tai näin, päätin kuitenkin tarttua haasteeseen, sillä LX100 on ainakin paperilla todella kiinnostava kamera. Omasta mielestäni kiinnostavimpia ja houkuttelevimpia ominaisuuksia ovat seuraavat:

  • 16 Megapikselin Four Thirds -kokoinen kenno (josta käytetään maksimissaan 12,7 megapikseliä)
  • Leica-brändätty valovoimainen kinofilmikamerassa 24-75 mm:n polttoväliä vastaava f/1.7 – 2.8 objektiivi
  • Mittaetsinkameralle tyypillinen muotokieli, kameran tärkeimmät säädöt ovat kameran päällä omina valintakiekkoinaan. Myös aukon säätäminen tapahtuu ”perinteisellä” tavalla objektiivin ympärillä olevasta kontrollikiekosta
  • 4K-video
  • Sisäänrakennettu EVF-etsin

Esille nostettujen ominaisuuksien lisäksi kameran valikoihin on piilotettu paljon muita mielenkiintoisia ominaisuuksia. Tällaisia ovat mm. Time Lapse -kuvaus, HDR-kuvaus, 4K still-kuvaus ja WiFi.

Panasonic Lumix LX100. Kameran muotokieli muistuttaa klassisia mittaetsinkameroita.

Panasonic Lumix LX100. Kompaktikameran muotokieli muistuttaa klassisia mittaetsinkameroita.

LX100:n mukana tulee pieni salama, sillä kamerassa ei ole sisäänrakennettua salamaa lainkaan. Pikkutuikun ohjeluku on 7, eikä sen välähdyspäätä voi kääntää. Eteenpäin, sillä täällä ei ole mitään nähtävää.

Kamera näyttää päällisin puolin varsin hyvältä. Runko tuntuu jämäkältä ja laadukkaalta. Kooltaan kamera on kompaktikameraluokassa kookas, mutta järjestelmäkameroihin verrattuna pieni. Testin aikana kysäisin mielipidettä LX100:sta eräältä lähinnä kompaktikameralla kuvaavalta ja hän piti kameraa varsin suurikokoisena. Taitaakin olla niin, että LX100 on kamera, joka on suunnattu ns. prosumer-käyttäjille, jotka normaalisti kääntyvät sellaisiin kameroihin kuin Canonin G-sarjalaiset tai vastaavat. Noihin verrattuna LX100 on myös varsin pieni, joten prosumer-käyttäjän käteen kamera istunee mainiosti.

Objektiivin ympärillä olevista renkaista säädetään aukkoa perinteiseen tyyliin, myös zoomrengas löytyy. Objektiivin päällä olevasta vivusta valitaan kuvasuhde ja vasemmalla olevasta vivusta tarkennustapa. Kameran päältä löytyy valintakiekot suljinajalle sekä valotuksen kompensaatiolle välille -3 EV ja +3 EV. Tyypillisesti kuvasin testin aikana sillä tavalla, että valitsin aukon objektiivin ympärillä olevasta valintarenkaasta ja väänsin suljinajan valintakiekon asentoon ”A”. Tämä vastaa käytännössä muiden kameroiden Av, A tms. -kuvaustilaa (aukon esivalinta).

Törmäsin testin aikana silloin tällöin sellaiseen, että sekä valotuksen kompensaation valintakiekko että aukon valintarengas tuppasivat kääntymään tahtomatta eri asentoon. Tässä auttaisi, jos kiekot olisivat joko lukittavissa paikalleen tai paremmin pykälöityjä.

Pokkari on pokkari

LX100:n todellinen luonne paljastuu kun kameraan kytkee virrat päälle. Kamera aloittaa kompaktikameralle tyypillisen surauttelun ja objektiivin etuelementti työntyy esiin. Kameran käyttövalmiiksi saaminen kestää tovin, mikä järjestelmäkameroiden välittömään vasteeseen tottuneelle tuntuu ikuisuudelta.

Objektiivin etuelementti myös vetäytyy takaisin ”piiloon” jonkin ajan kuluttua, kun kameraa ei ole käyttänyt. Tämäkin on järjestelmäkameran käyttämiseen tottuneelle hankala asia, sillä kameraa ei käytännössä oikein voi pitää valmiudessa sellaisissa tilanteissa, joissa kuvattavaa ilmaantuu harvakseltaan (esimerkiksi katukuvaus).

Panasonic Lumix LX100: zoomi laajakulma-asennossa

Panasonic Lumix LX100: zoomi laajakulma-asennossa

Panasonic Lumix LX100: zoomi teleasennossa

Panasonic Lumix LX100: zoomi teleasennossa

Takaosan säätimet toistavat muista Panasonicin kameroista tuttua kaavaa: muutamalle toiminnolle löytyy oma nappinsa, lisäksi pääsee käsiksi kuvaamisen pikavalikkoon sekä varsinaiseen valikkoon, jonka alta löytyvät kaikki asetukset. Kamera tuntuu kädessä muuten melko hyvältä, mutta takaosan säätörulla ja sen ympärillä olevat toiminnot ovat hieman hankalia käyttää isommilla käsillä.

Erityisen ongelmalliseksi käytön aikana koin tarkennuspisteen valinnan, sillä kuvaan normaalisti lähes yksinomaan valitsemalla yksittäisen tarkennuspisteen jota muutan tarpeen mukaan. Toimin tällä tavalla kameralla kuin kameralla ja esimerkiksi Panasonicin GH3:ssa valinta onnistuu suoraan kosketusnäyttöä painamalla, mikä on nopea tapa valita tarkennuspiste. Tämäkään tapa ei ole täydellinen sillä esimerkiksi silmä etsimellä ei näin voi muuttaa tarkennuspistettä.

LX100:ssa ei ole kosketusnäyttöä, joten metodi ei siinä toimi. Tarkennuspistettä muuttaakseen pitää ensin painaa takaosan valintapyörästä vasemmalle jolloin esiin tulee tarkennusvalikko. Tämän jälkeen pitää painaa valintakiekosta alaspäin, jolloin pääsee muuttamaan tarkennuspistettä. Piste valitaan siirtämällä tarkennuspistettä valintakiekon avulla neljään ilmansuuntaan. Hidasta ja tehotonta. Jonkin verran asiaa voinee nopeuttaa ohjelmoimalla jonkin Fn-painikkeista uudestaan aktivoimaan tarkennuspisteen valinnan (tätä en valitettavasti älynnyt testata ajoissa, joten elän oletusten varassa).

LX100:n takaosan säätimet ovat tuttua kauraa Panasonicin kameroita käyttäneille.

Lumix LX100:n takaosan säätimet ovat tuttua kauraa Panasonicin kameroita käyttäneille.

Objektiivia voi zoomailla kompaktikameralle tyypillisesti laukaisunapin yhteydessä olevasta vipukytkimestä. Tämän lisäksi objektiivia kiertää zoomrengas, joka muuttaa polttoväliä sähköisesti perinteisen mekaanisen zoomin tyyliin, joskin pienellä viiveellä. Parempi tämä kuin ei mitään, mutta mekaanisen zoomrenkaan vastetta ei kannata odottaa.

LX100:ssa on sähköinen etsin, joka ei kuitenkaan ihan vedä vertoja monille muille markkinoilla oleville sähköisille etsimille. LX100:n EVF-etsin käyttää ns. field-sequential LCD-paneelia, joka näyttää värit peräkkäin sen sijaan että eri päävärien informaatio näytettäisiin samalla kertaa. Lopputuloksena on hienoinen sateenkaari-efekti jos räpäyttää silmiä tai kääntää kameraa nopeasti. Itse koin testin aikana LX100:n sähköisen etsimen sen verran ongelmalliseksi, että lopetin sen käyttämisen tykkänään ja siirryin kuvaamaan pelkästään takanäytön varassa.

Kuvanlaatu kohdallaan

Kameran Four Thirds -kokoinen 16 megapikselin kenno tarkoittaa käytännössä seuraavaa: vaikka kenno on suuri ja siinä on 16 miljoonaa pikseliä, kaikkia ei käytetä vaan kuvasuhteen valinta lohkoo kussakin tapauksessa käyttöön osan pikseleistä kuvasuhteesta riippuen. Eniten pikseleitä, 12,7 megapikseliä, saa käyttöön kuvaamalla 4:3 kuvasuhteella. Kuvasuhde 3:2 tarjoaa 12,2 megapikseliä, 16:9 tarjoaa 11,3 megapikseliä ja 1:1 kuvasuhde 9,5 megapikseliä.

Tämä lähestymistapa tarjoaa kullekin kuvasuhteelle enemmän megapikseleitä kuin pelkkä kuvan uudelleenrajaaminen. Koska koko kennoa ei käytetä minkään kuvasuhteen kanssa täysin, ei kameran 10.9 – 34 mm:n polttoväliä voi muuntaa suoraan kinovastaavaksi samalla tavalla kuin vaikkapa (Micro) Four Thirds -järjestelmäkameroissa. Ero ei ole kuitenkaan kovin suuri, sillä LX100:n kinovastaavuus on 24 – 75 mm objektiivin polttovälistä suoraan lasketun (2x) 21.8 – 68 mm:n sijaan.

Kompaktikameraksi kennon koko on suuri. Tämän huomaa kun kuvaa kameralla suurilla herkkyyksillä, sillä jopa ISO3200 -kuvat ovat käyttökelpoisia ainakin kevyen optimoinnin jälkeen. Oheisessa kuvassa yksityiskohta Lightroomissa samasta ISO3200 kuvasta 100% zoomauksella, ennen ja jälkeen kevyen Lightroomissa tehdyn kohinanpoiston. Valkotasapainokorjauksen lisäksi raw-kuvalle ei ole tehty muita säätöjä. Alempana koko kuva, alkuperäinen linkitettynä.

ISO3200 -kuva. Vasemmalla ilman, oikealla Ligtroomin kohinanpoistolla.

ISO3200 -kuva. Vasemmalla ilman, oikealla kevyellä Ligtroom-kohinanpoistolla.

ISO3200 -kuva, täydessä koossa ilman kohinanpoistoa

ISO3200 -kuva, täydessä koossa ilman kohinanpoistoa

Kameran herkkyys alkaa arvosta ISO 200, yläpäässä maksimiherkkyys on ISO 25600. Vaikka kuvanlaatu on riittävän hyvä melko suurillakin herkkyyksillä, yli ISO 6400 -arvon menevät lukemat on syytä jättää hätätilanteisiin. Kamerassa on optinen kuvanvakaaja, mutta sen teho ei tuntunut kovin hyvältä MUTU-vakiolla mitattuna.

Kameran käyttökelpoisuutta hämäräkuvauksessa kasvattaa valovoimainen f/1.7 – f/2.8 -objektiivi. Tämäntyyppisen kameran zoomobjektiiviksi LX100:ssa on poikkeuksellisen suuret maksimiaukkoarvot. Kun tämä yhdistetään Four Thirds -kokoiseen kennoon, herkkyyden lisäksi myös kuvan optisten ominaisuuksien kannalta LX100 pesee monta muuta kompaktikameraa. Kameran avulla pystyy nimittäin jossain määrin kontrolloimaan myös syväterävyyttä. Tämä ei yleensä kompaktikameroilta onnistu.

Kokeilin kuvata myös HDR-kuvia kameran tarjoamalla HDR-kuvausmoodilla. Kuten muissakin Panasonicin kameroissa, HDR-tilassa otetuista kuvista tallennetaan vain valmiit HDR-kuvat jpg-kuvina. Tähän asiaan toivoisi parannusta: miksi ei RAW-tiedostoja tallenneta myös? Kun lisäksi ottaa huomioon, että kuvanvakaaja ei toimi riittävän tehokkaasti ja HDR-tilassa otetut kuvat ovat lopuksi yllättävän vaisuja, jää HDR-kuvaustila lähinnä kuriositeetiksi.

Testasin kameran videokuvausta varsin pintapuolisesti. Panasonic Lumix LX100 on kamera, joka pystyy tuottamaan 4K-tasoista videokuvaa. Videon kuvaaminen on mutkatonta. Kameran takana oleva Record-painike käynnistää videokuvauksen kullakin hetkellä määriteltyjen asetusten mukaan. Optinen kuvanvakaaja toimii kohtuullisen hyvin videokuvauksessa, mutta aivan täydellistä jälki ei ole. Kuva on kuitenkin terävä niin kuin 4K-videossa pitääkin olla. Videokuvan panoroinnissa havaitsin pientä nykimistä.

Yleisesti ottaen kameran tuottamat kuvat yleensä ylittivät odotukset: olihan kamera kuitenkin ”vain” kompaktikamera. Alla olevasta galleriasta löydät käsittelemättömiä kameran tuottamia Jpg-kuvia.

Johtopäätökset

Kaiken kaikkiaan LX100:sta jäi itselleni hieman ristiriitainen fiilis. Kamera on ominaisuuksiltaan mitä mainioin kompaktikamera, mutta silti… Kuten alussa mainitsin, olen mahdollisesti täysin väärä henkilö arvioimaan tämäntyyppistä kameraa. Luulenpa että suurin syy ristiriitaan onkin siinä. En yksinkertaisesti ole henkilö, joka olisi valmis elämään sähköllä zoomaavan objektiivin ja hienoisen käynnistysviiveen kanssa. Myös tarkennuspisteen valinnan ongelmallisuus (kosketusnäytön puuttuminen) vaikuttaa.

Edellä olevasta kritiikistä huolimatta täytyy kuitenkin todeta seuraavaa: ensimmäinen Micro Four Thirds -järjestelmäkamerani oli Panasonicin GF-1 ja 20 mm f/1.7 -objektiivi. Tuolloin kuvasin kameralla onnellisena vuoden päivät ennen kuin hommasin Panasonicin GH2:n. Jos vertailen näitä kahta kameraa toisiinsa, täytyy todeta että LX100 on kokonaisuutena parempi paketti kuin GF1 ja 20 mm f/1.7 -objektiivi. LX100:ssa nimittäin suunnilleen samassa kokoluokassa zoomi venyy vielä melko pitkälle telepäähän.

Eräs käyttötarkoitus itselläni LX100-kameralle olisi katukuvaus kameran pienen koon ansiosta. Tässä kohtaa jouduin kuitenkin jossain määrin pettymään. Kun kuvaan kadulla normaalisti, pidän kameraa valmiustilassa, jotta sen saa nopeasti käyttövalmiiksi kun sopiva kuvauskohde ilmestyy tutkaan. LX100 kuitenkin tuppaa vaipumaan horrokseen ja vetämään objektiivin etuelementin sisäänsä kun se on käyttämättömänä jonkin aikaa. Tämä aiheuttaa katukuvaustilanteessa sen, että tilanne on jo ohi ennen kuin kamera on taas käyttövalmiina.

Panasonic Lumix LX100:sta harkitsevan kannattaa käydä kokeilemassa jossain, kuinka kamera istuu omaan käteen, kuinka kontrollit vastaavat odotuksia, miltä sähköinen etsin näyttää. Jos nuo seikat osuvat kohdalleen, kamera on hyvä vaihtoehto. Kuvanlaatu tässä kompaktissa kyllä on kohdallaan.

Hyvää

  • Kuvanlaatu
  • Valovoimainen f/1.7 – f/2.8 kinovastaavuudeltaan 24 – 75 mm:n objektiivi
  • 4K-videokuvaus
  • Mukava muotokieli

Kehitettävää

  • Liian suuri käynnistysviive ja palautuminen stand by -tilasta
  • Sähköinen zoomi, mekaaninen olisi parempi
  • Sähköinen etsin jättää toivomisen varaa
  • Ei kosketusnäyttöä
Advertisements

2 Comments on “Testissä: Panasonic Lumix LX100

  1. ”LX100 kuitenkin tuppaa vaipumaan horrokseen ja vetämään objektiivin etuelementin sisäänsä kun se on käyttämättömänä jonkin aikaa.”

    Lepotilaan siirtymisen aikavälin voi valita: 1, 2, 5 tai 10 minuuttia tai pois päältä. Oletus lienee 1 minuutti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: