Raw-työnkulku-kirjassa tuli käsiteltyä paljon erilaisia asioita raw-tiedostojen hallintaan liittyen. Työnkulku on kuitenkin niin laaja aihe, että kaikkea ei voi yhden kirjan puitteissa käsitellä millään. Seuraavassa hieman vinkkiä Lightroomia käyttävälle kuvaajalle, joka syystä tai toisesta joutuu käsittelemään kuviaan useammalla kuin yhdellä tietokoneella.

Lightroomin tietokannoista

Lightroomissa kuvia käsitellään siten, että ne tuodaan Lightroomin tietokantaan ennen kuin niille varsinaisesti tehdään mitään Lightroomissa. Tietokanta rakentuu käytännössä kahdesta tiedostosta, varsinaisesta tietokantatiedostosta (.lrcat) sekä esikatselukuvista (.lrdata), joka näyttää Windowsissa kansiolta, mutta Macissä yksittäiseltä modulaariselta tiedostolta. Esimerkkinä MMX-nimisen tietokannan mainitut tiedostot oheisessa kuvassa.

Kuva 1: Lightoomin käyttämät tietokantatiedostot.

Ylläolevien tiedostotyyppien lisäksi Lightroom tekee kiintolevylle .lrcat.lock -tiedoston aina kun tietokanta avataan. Adoben sivujen mukaan tiedoston tarkoitus on estää se, että dataa kirjoitettaisiin yli. Lisää tietoa em. tiedostoista löytyy Adoben sivuilta artikkelista ”Photoshop Lightroom 2 preference file and other file locations”. Koska Lightroom ei kopioi alkuperäisiä raw-tiedostoja tietokantaan sisälle, vaan tietokannassa säilytetään ainoastaan säätötiedot ja viittaus alkuperäisiin tiedostoihin, kannattaa muistaa että varsinaiset raw-tiedostot ja niiden sijainti on muistettava tässä yhteydessä.

Tapa 1: Tietokanta kainaloon

Ehkä yksinkertaisin tapa asian ratkaisemiseksi on kopioida koko tietokanta sellaisenaan toiselle tietokoneelle. Tällöin kopioidaan siis tuo edellä kuvattu .lrcat-tiedosto. Esikatselukuvat sisältävän .lrdata-tiedostonkin voi kopioida, jos haluaa valmiit esikatselukuvat toiselle koneelle samalla. Lightroom osaa kyllä toisaalta tehdä uudet esikatselukuvat toiselle koneelle tuoduista kuvista, vaikka esikatselutiedostoa ei kopioisikaan. Myöskään kaikkia kuvia ei tarvitse kopioida, vaan riittää, että kopioi ainoastaan ne kuvat, joita haluaa toisella tietokoneella käsitellä. Lightroom osaa ilmoittaa offline-kuvat harmaina ja sille voi kertoa myös missä ne kuvat, joita sillä hetkellä haluaa käsitellä, sijaitsevat.

Kun kuvia on käsitelly toisella koneella, voi tietokannan taas kopioida takaisin alkuperäiselle tietokoneelle ja näin tulevat muutokset voimaan myös siellä.

Tämän tavan ongelma on, että se ei ole hallittu tapa. Ensinnäkin eri tietokoneissa tuppaa olemaan erilaiset kansiorakenteet, jolloin hukassa olevia tiedostoja joutuu osoittamaan Lightroomille. Macin ja Windowsin välillä siirryttäessä ongelmana on lisäksi käyttöjärjestelmien erilainen tapa nimetä levyosioita. Jos eri tietokoneilla lisäksi käsitellään jostain syystä eri kuvia eri aikoina siten, että tietokantoja ei ole täsmätty, menevät jommasta kummasta muutokset hukkaan.

Kuva 2: Kadonneen kansion metsästys Lightroomissa

Tapa 2: Paketti ulos, sisään toisessa tietokoneessa

Jos tilanne on sellainen, että pitää esimerkiksi tien päällä käsitellä jonkin tietyn kokonaisuuden kuvia, on paras tapa viedä ko. kuvat ulos kokonaan tietokannasta Lightroomin Export-toiminnon avulla. Ulos viedessään voi valita myös alkuperäisten digitaalisten negatiivien kopioinnin, jolloin koko paketti on sellaisenaan valmis käsiteltäväksi toisella tietokoneella. Tämä tapa on ehdottomasti toimivin tapa tilanteissa, joissa kuvien siirtelyä tietokoneesta toiseen joutuu harrastamaan paljon, sillä Lightroom osaa hallinnoida takaisin tuotavia metatietoja hyvin. Alkuperäisten kuvien sisällyttäminen pakettiin myös varmistaa sen, että halutut kuvat ovat todellakin käytettävissä alkuperäisen tietokannan ulkopuolella.

Kun kuvia käsitellään tällä tavalla, riittää että pakettina ulos viety tietokanta (.lrcat) avataan sellaisenaan toisella tietokoneella. Lightroom löytää tässä tapauksessa mukana olevat alkuperäiset raw-tiedostot kivuttomasti.

Alla olevassa kuvassa ollaan tuomassa muualla tehdyn käsittelyn jälkeen kuvia takaisin alkuperäiseen tietokantaan. Lightroom näyttää huutomerkillä ryyditettyinä muuttuneet kuvat, joiden osalta muuttuneet metatiedot tuodaan tietokantaan. Käyttäjä voi valita millä tavalla metatiedot tuodaan ja korvataanko vanhat kokonaan vai tallennetaanko ne virtuaalikopioina tietokantaan.

Kuva 3: Tuonti toisesta tietokantatiedostosta

Tapa 3: XMP

Lightroomissa on mahdollista tallentaa kuviin liittyvät säädöt ja muut metatiedot xmp-sidecar-tiedostoina. Tämä tapa on siinä mielessä huono, että se tekee kiintolevylle jokaisesta raw-tiedostosta pienen xmp-tiedoston. Tiedostojen koko on pieni, mutta pieni tiedostosilppu raw-tiedostojen yhteydessä voi joissakin tapauksissa hidastaa tietokoneen toimintaa. Tällöin kuitenkin on mahdollista siirtää raw-tiedostot sekä xmp-tiedostot toiselle tietokoneelle ja käsitellä niitä siellä olevalla ohjelmalla. Lightroomin tiedostot pitää joka tapauksessa tuoda toisella tietokoneellakin erikseen.

Kuva 4: Tietokanta-asetukset. Kun ”Automatically write changes into XMP” on valittuna, Lightroom tallentaa kuvien säädöt ja muut metatiedot erilliseen XMP-tiedostoon raw-tiedostojen yhteyteen.

Tapa 4: DNG

Adoben dng tarjoaa houkuttelevan vaihtoehdon tämäntyyppiseen toimintaan, koska sekä optimointi-informaatio että metatiedot kulkevat dng-tiedoston mukana. Lightroomista on mahdollista viedä raw-kuvat ulos dng-formaatissa, aivan kuten ne on mahdollista muuntaa siihen kun ne tuo ensimmäisen kerran tietokantaan ylipäänsä. DNG säilyttää periaatteessa saman informaation kuin alkuperäinen raw-tiedosto, muutamaa valmistajakohtaista poikkeusta lukuun ottamatta. Tässäkin tapauksessa tosin tiedostot pitää joka tapauksessa tuoda Lightroomiin erikseen toisella tietokoneella. Avoimuuteen perustuva dokumentaatio mahdollistaa sen, että dng-tiedostot aukeavat todennäköisesti myös monella tulevaisuuden ohjelmalla. Ongelmana on kuitenkin se, että dng on ainakin toistaiseksi varsin riippuvainen Adoben toiminnasta.

Kuva 5: Lightroomista on mahdollista viedä kuvat ulos DNG-formaatissa Export-toiminnon avulla. Mikäli viennin yhteydessä valitsee laatikon ”Embed Original Raw File”, tiedostokoko kasvaa, mutta tällöin voi olla varma siitä, että alkuperäinen kuvainformaatio on taatusti tallella.