0.T.
Satuin eilen illalla törmäämään pihalla (olemme Pohjanmaalla käymässä) kameran kanssa traktorin peräkärryyn, josta ruoste oli syönyt maalia kirjainten 0 ja T välistä. Koko teksti tuossa on “1600 T”.
Jostain syystä tuo ruosteinen kohta vetosi ja siitä piti näppäistä kuva. Pienellä Lightroom-tuunaamisella (Clarity/Vibrance/Saturation, käyriä, HSL-säätöä punasävyihin TAT-työkalulla sekä vinjettiä lisää) siitä sai hauskan kuvan.
Ei siitä sen enempää.
Testissä: ThinkTank Retrospective 5
ThinkTank on amerikkalainen kameralaukkuvalmistaja, joka on keskittynyt valmistamaan kameralaukkuja enimmäkseen Pro-käyttäjäkunnalle. Jokin aika sitten markkinoille tuli uusi tuoteperhe, Retrospective, joka miellyttänee ulkonäkönsä puolesta varsinkin katukuvausta harrastavia käyttäjiä. Testattavana on nyt uusi, erityisesti Micro Four Thirds -kameroille tarkoitettu ThinkTank Retrospective 5. Laukkua tuo maahan Suomessa Studiovarustamo. Jatka lukemista >>
Poikkitieteellistä salamapeliä
Micro Four Thirds -kamerat ovat osa yhteisesti sovittua järjestelmää valmistajasta riippumatta. Eri valmistajien lisälaitteet toisin sanoen toimivat yhteen tiettyjen speksien puitteissa. Valokuvauksessa eräs tärkeimmistä lisälaitteista on salama, jonka saa irrotettua kamerarungosta. Esimerkiksi Olympuksen salama toimiikin hienosti yhteen Panasonicin rungon kanssa. Tähän yhtälöön tulee kuitenkin mukaan musta hevonen m43-ryhmän ulkopuolelta: Canon.
Olympus FL-36R + Canon OC-E3
Ostin Olympuksen FL-36R -salaman digiexpo-messuilta syksyllä 2010, pikkusalama lisää kummasti GF-1:n toiminnallisuutta monissa tilanteissa. Olympuksen salama toimii yhteen GF1:n kanssa, kunhan TTL-informaatio välitetään kamerasta salamaan pinnien kautta. Salaman langaton ohjaaminen onnistuu valitettavasti ainoastaan manuaalisen orjatilan avulla. Mutta onnistuu kuitenkin. Tässä kohtaa luonnollisesti toivoisi, että m43-valmistajat pelaisivat paremmin yhteen, jolloin salaman langaton TTL-ohjaus onnistuisi Olympuksen runkojen lisäksi myös Panasonicin rungoilla.
Panasonic GF1, Canon OC-E3 välitysjohto sekä Olympus FL36R -salama
Vaikka minulla on ollut välitysjohto vuosia Canonin 5D-kameran kanssa, sitä on tullut käytettyä luvattoman vähän. Pienen kameran ja LCD-näytön kanssa salaman irrottaminen kamerasta vain tuntuu onnistuvan näppärämmin: kuvan sommittelu, silloin kun toisessa kädessä on kamera ja toisessa salama, on helpompaa LCD-näytöllä kuin etsimellä.
Edellisen kuvan kombo käytössä. Kannattaa huomata, että salamassa on ollut välähdyspään edessä HONLin Speedstrapillä kiinnitetty puolilämmittävä kalvo (1/2 CTO) sekä kuvassa oleva pehmentävä "sukka", Ilman salamaa kasvot olisivat jääneet tummiksi (tai tausta vaalentunut liikaa jos kuvaa olisi valotettu kasvojen mukaan), sillä kuvassa oleva päävalonlähde on katossa oleva lamppu kuvan henkilön takana. Kupin varjot kertovat hyvin eri valonlähteiden, kattolampun ja salamavalon suunnan.
Hauskinta tosiaan on, että minun ei tarvinnut tosiaankaan ostaa erikseen m43-yhteensopivaa välitysjohtoa, sillä Canonin johto toimii tähän tarkoitukseen. Johto välittää jopa TTL-informaation salaman ja kameran välillä. Tämä johtuu kuulemani mukaan siitä, että Canonin salamajärjestelmä käyttää samoja pinnejä kuin Olympuksen sillä erolla, että Canonilla on yksi pinni enemmän käytössä. Liika ei haittaa, toisin päin homma ei toimisikaan.
Jos käytössä on siis Canon-järjestelmän välitysjohto sekä Micro Four Thirds -järjestelmän runko ja salama, voi salamalla kuvata ihan samalla tavalla kuin jos salama olisi kiinni rungossa!
Canon 580EX II m43-salamana?
Hupi ei kuitenkaan lopu tähän. Mikäli käytössä on Canonin 580EX II -salama, voi sitä hyödyntää ns. Automatic-tilassa. Automatic-tilan saat 580EX II -salamassa päälle seuraavasti:
1. Paina ensin C.Fn -painiketta kunnes Fn-numerot ilmestyvät näkyviin.
2. Kaiva esiin Fn 5
3. Muuta sen arvo 0:sta 3:een.
Automatic-tila on nyt käytössä ja se toimii myös Micro Four Thirds -kameroiden kanssa! Salamasta tarvitsee muuttaa ainoastaan aukko ja ISO-arvo vastaamaan kamerassa käytössä olevia arvoja. Salama säätää valotuksen muilta osin automaattisesti ja osaa huomioida jopa etäisyyden kohteeseen sekä sen, heijastetaanko salama katosta tms. Jos salamavalo vinjetoi, kannattaa salaman zoomausta muuttaa vastaamaan käytössä olevaa 35mm-vastaavaa polttoväliä.
Normaali ETTL-tilaan pääsee muuttamalla Custom Funktio 5:n arvon takaisin 0:aan.
Pelastakaa Reijo!
Isot lehtitalot ovat viime vuosina kiristäneet otettaan freelancetoimittajien ja valokuvaajien toimittaman materiaalin suhteen. Monessa tapauksesssa lehtitalot haluavat tekijöiltä kaiken itse määrittelemäänsä hintaan. Tällainen toiminta on sananvapauden kannalta huono juttu.
Kampanjasivulla www.pelastakaareijo.fi ohjeita siitä, kuinka voit toimia jos haluat pyrkiä vaikuttamaan tilanteen parantamiseksi. Vaikuttaa voit allekirjoittamalla addressin, lähettämällä postia sanomalehtien toimituksiin tai kansanedustajille sekä osallistumalla mielenosoituksiin.
Addressin voit allekirjoittaa osoitteessa http://www.adressit.com/vaadimme_reilua_journalismia.
Jokainen voi vaikuttaa.
Panasonic julkaisi odotetusti kaksi uutta powerzoom-objektiivia. Lumix G X Vario PZ 14-42mm F3.5-5.6 OIS pancake on suunnilleen vanhan 20mm f/17 pannukakkuobjektiivin kokoinen, 400€ hintaluokkaan sijoittuva objektiivi. Lumix G X Vario PZ 45-175mm F4.0-5.6 ASPH OIS on kooltaan suurempi objektiivi, mutta senkin zoom- ja tarkennustoiminnot hoitaa kytkimellä ohjattu moottori perinteisen mekaanisen zoomrenkaan sijaan. Ominaisuus lienee hyödyllinen videokuvaajille, mutta perinteiseen valokuvaukseen keskittyvä kuvaaja suhtautuu siihen hieman enemmän varauksella.
Edellisessä blogijutussani esittämiäni arvioita Panasonicin nykyisestä linjasta kuvaa myös oheinen poiminta Panasonicin sivuilta: “Lumix G X-line Power Zoom (PZ) on ohut, 14−42 millimetrin polttovälillä varustettu objektiivi, jonka avulla kuvan sommittelu on yhtä helppoa kuin kompaktikameralla.”
Objektiivit kuuluvat nyt panasonicin ns. X-sarjaan, joka yrityksen mukaan tarkoittaa Premium-tason objektiivia, vähän Canonin L-sarjan tapaan. Utelias luonnollisesti kysyy, mikä peruskittiobjektiivia vastaavalla f/3.5-5.6 -aukolla varustetusta objektiivista tekee “Premiumin”? Varsinkin kun varhaiset näytteet Panasonicin sivuilla vaikuttavat varsin tyypillisiltä muihin tuon kategorian objektiiveihin verrattuna. Pitäisi varmaan nähdä itse käytännössä, jotta vakuuttuisi.
Mielenkiintoista on, että aktiiviharrastajille saattaa olla hyvää tulossa Panasonilta ensi vuonna, ainakin jos on uskominen japanilaisella websivulla esillä ollutta paria roadmap-kuvaa [Panasonicin roadmap ja X-objektiivit]. Sen mukaan X-sarjassa julkaistaan kaksi uutta objektiivia, mutta vasta vuonna 2012. Objektiivit (12-35 ja 35-100) vaikuttavat lupaavilta, sillä täyden koon kameroissa vastaavilla polttoväleillä varustetut objektiivit (24-70 ja 70-200) ovat olleet yleensä ns. ammattitason zoom-objektiiveja. Ehkä ne julkistetaan samalla kun odotettu kunnollinen seuraaja GF1-kameralle, GF7, GFX1 tai miksi sitä ikinä tullaan kutsumaankin?
Quo Vadis, Panasonic?
Aikaisemmin tänään kuvitettu vahvistamaton, mutta sangen uskottava huhu herätti pohtimaan Micro Four Thirds -järjestelmän tulevaisuutta ja erityisesti siinä mukana olevan Panasonicin strategiaa.
43 Rumors -sivusto on julkaissut pari kuvaa Panasonicin uudesta powerzoom-objektiivista, joka tulee mahdollisesti korvaamaan kittiobjektiivin uusissa Panasonicin kameroissa tulevaisuudessa. Objektiivissa ei ole perinteistä zoom-rengasta, vaan zoomaaminen tapahtuu moottoria ohjaavan kytkimen avulla. Tässä vaiheessahan tämä powerzoom-objektiivi on kuitenkin edelleen vahvistamaton huhu. Voit lukea lisää 43 rumorsin sivuilta.
Jos huhu pitää paikkansa, on se jälleen uusi todistus Panasonicin viimeikaisesta linjasta, jonka mukaisesti M43-tuotteita kaupitellaan valokuvaksen aktiiviharrastajien, puoliammattilaisten ja ammattilaisten sijaan peruskuluttajille. Edelliset merkit tästä olivat Panasonicin GF2 ja GF3-kamerat, jotka olivat mainion GF1:n jälkeen aimo harppaus yksinkertaisempaan suuntaan.
Samoilla sivuilla on huhuttu Panasonicin GF7-kamerasta, joka huhujen mukaan olisi tuloillaan ehkä vuodenvaihteen jälkeen. Moni toivoisi kyseisen mallin olevan Felix-linnun lailla tuhkasta nouseva uudistettu M43-versio “vanhasta” klassikosta, Panasonic DMC-L1-kamerasta. Viimeaikaisen kehityksen perusteella kyseinen katukuvaajan märkä päiväuni ei vaikuta kovinkaan todennäköiseltä. Toivon olevani väärässä.
Kaiken kukkuraksi Sony julkaisi tänään uuden NEX-7 -kameran, jonka suunnittelua on viety muihin Sonyn Nex -kameroihin verrattuna valokuvauksen aktiviiviharrastajaa miellyttävämpään suuntaan: kyseinen kamera on kohtuullisen kokoinen ja vaikuttavan näköinen high-end -kamera, joka on varustettu sisäänrakennetulla OLED-etsimellä sekä APS-C -kokoisella kennolla. Uuden kameran rinnalla julkaistiin myös neljä uutta objektiivia, joten Sony tulee taatusti haastamaan Olympuksen ja Panasonicin tarjonnan peilittömien kameroiden markkinoilla. No, lohdutukseksi voi todeta, että suuremmasta APS-C -kennosta johtuen Sonyn uusien objektiivien painoindeksi huitelee vielä kaksinkertaisessa vastaaviin M43-objektiiveihin verrattuna. Esimerkiksi Olympuksen 45mm f/1.8 painaa 116g, Sonyn E 50mm f/1.8 OSS puolestaan 202g.
Nimenomaan Panasonic M43- ja Sony NEX-kameroineen tuntuvat ryhtyneen jonkinlaiseen kiihtyvään piirileikkiin, jossa nokitetaan tuomalla enemmän/vähemmän sitä samaa mitä toisella valmistajalla jo on markkinoilla. Ensin Sony tuo markkinoille mahdollisimman pieniä ja yksinkertaisia peilittömiä kameroita, joiden objektiivit kuitenkin tekevät kokonaispaketista varsin kookkaan. Panasonic päättelee, että kuluttajat haluavat mahdollisimman pientä ja tuo markkinoille GF2:n, GF3:n ja ehkä kohtapuoliin julkaistavat powerzoom-objektiivit. (14-42mm ja 45-175mm) Yllättäen Sony onkin kääntänyt kelkkaansa suunnittelussa ja esittelee NEX-7:n sekä uudet objektiivit, jotka ainakin paperilla vaikuttavat lupaavilta, positiiviselta yllätykseltä tuolta viihdejätiltä. Kysymys kuuluu: kumpi jää ilman tuolia, kun musiikki lakkaa soimasta.
Onneksi M43-maailmassa on näkyvissä myös valonpilkahduksia, sillä Olympus on viime aikoina vetänyt hieman toisenlaista linjaa Panasoniciin verrattuna, mistä ehkä selkeimpänä osoituksena ovat Olympuksen uudet 12mm f/2 sekä 45mm f/1.8 -objektiivit. Noista itsellekin on tullut hankittua jo Zuiko M. 12mm f/2 -objektiivi, jonka laatua ei voi muuta kuin kehua kaikin puolin. Mainittakoon, että Zuiko M. 45mm f/1.8 on tilauksessa.
Suuri kysymys nyt on, pitääkö seuraavaksi alkaa säästämään ropoja Olympuksen EP3 vai Sonyn Nex-7 -kameraa varten? Tällä hetkellä kun näyttäisi siltä, että Panasonic on pudonnut kelkasta.
Testissä: Kata Bumblebee 222
Täydellisen kameralaukun löytäminen on lähes mahdotonta ja erilaisia kamerareppuja on markkinoilla varsin paljon. Osa on tarkoitettu pelkästään valokuvaustarvikkeille, jolloin repussa ei ole paljoa tilaa muille kuin valokuvausvarusteille. Tänä päivänä ehkä suosituin repputyyppi on niin sanottu päiväreppu. Päivärepuissa on erilliset osastot sekä valokuvaustarvikkeille että muille tavaroille. Katan ultrakevyiden kamerareppujen sarjaan kuuluva Bumblebee 222 on kevyestä painostaan huolimatta kamerareppujen raskasta sarjaa, ainakin jos kantokapasiteettia ja muita ominaisuuksia katsoo.
Reppu on väritykseltään vaalean harmaa ja muotoilultaan pyöristetty, mitkä erottavat sen mukavasti yleisistä markkinoilla vallalla olevista trendeistä. Jalustan voi kiinnittää reppuun kolmeen eri kohtaan, joko kylkiin tai etupuolelle, jos kyseessä on erityisen pitkä jalusta. Mukana tulee erillinen kiinnike, jonka avulla jalustan voi ripustaa laukkuun tarkoitukseen varatuista lenkeistä.
Jalustan voi repussa kiinnittää esimerkiksi sivuun
Repun etupuolen vahvistuksena kameraosaston suojana kulkee kevytrakenteinen joustava tukiranka, joka on suljettu vetoketjutaskun taakse. Vahvistuksen voi ottaa halutessaan pois käytöstä, jolloin reppu kevenee hieman. On vaikea sanoa, kuinka kovia iskuja vahvistus blokkaa, sillä se on varsin kevyt ja joustava. Luultavammin kameravarusteet ovat turvassa normaalioloissa, mutta repun yli tuskin kannattaa ajella citymaasturilla.
Repun vahvistettu ja joustava tuki paikallaan kapeassa vetoketjutaskussa
Repun yläosassa on kohtuullisen kokoinen erillinen osasto, joka on tarkoitettu ensisijaisesti muille kuin valokuvaustarvikkeille. Osastoon mahtuu jotain pientä, kuten eväät, pieni takki tms. tarpeellista tavaraa. Tilavuudeltaan repun yläosasto on suunnilleen kolmasosa alaosan kameraosastosta, sinne mahtuu esimerkiksi National Geographic -olkalaukun kameraosio. Hätätilanteessa sinne voi ahtaa myös lisää valokuvaustarvikkeita, mutta yläosaa ei ole suojattu yhtä hyvin kuin varsinaista kameraosastoa.
Yläosastoon mahtuu jotain pientä päivittäistavaraa
Repun vasemmassa kyljessä on kaksi pienempää vetoketjutaskua, varsinainen organisointitasku esimerkiksi kynille yms. löytyy repun yläosasta, päiväosaston etupuolelta. Laukun mukana tulee lisäksi pikakiinnikkeillä varustettu kamerahihna, jonka avulla kameran voi kiinnittää kantohihnoihin kun reppu on selässä. Tämä on varsin onnistunut lisä, sillä sen avulla kameran painoa voi siirtää kaulalta pois pidemmillä kävelylenkeillä.
Repun vasemmalla puolella oleviin vetoketjutaskuihin voi sijoittaa sadehupun tms.
Yläosassa olevaan organisointitaskuun voi sijoittaa kännykän, kalenterin, kyniä, taskulampun, leathermanin yms.
Vesipullolle on toisessa kyljessä nopeasti kuivuvasta materiaalista valmistettu joustava tasku. Vesipullotaskun ongelma on, että vesipulloa ja jalustaa ei voi kantaa sivussa yhtä aikaa. Laukun selkäpuolella on lisäksi tasku 17-tuumaiselle kannettavalle tietokoneelle.
Reppu ulkoa, vesipullo paikallaan sivutaskussa. Alhaalla edessä näkyy toinen mahdollinen paikka jalustakiinnikkeelle.
Takaosan läppäritaskuun mahtuu helposti esimerksi 17-tuumainen kannettava tietokone
Repun alaosassa on suurehko kameraosasto, joka on jossain määrin muokattavissa mielen mukaan. Osastossa on esimerkiksi erikseen irroitettava vetoketjulla suljettava pussukka, jonka voi jättää pois matkasta silloin kun ei halua kanniskella kaikkea mukanaan. Pussukkaan mahtuu kolme pitkähköä objektiivia tai esimerkiksi 70-200 mm objektiivi ja joku lyhyempi. Koko kameraosaston sisuskalut voi poistaa ja yläosan ja alaosan erottavan väliseinän avata, jolloin reppu toimii sisuksiltaan yhtenäisena suurena reppuna.
Kaiken kaikkiaan kameraosasto on varsin syvä, joten esimerkiksi ammattitason rungon sijoittaminen sinne ei tuota ongelmia. Syvyydestä kertoo myös se, että osastoon mahtuu tarvittaessa esimerkiksi kolme speedlitetyyppistä salamaa päällekkäin. Kameraosasto on kookas myös muissa suhteissa, sillä 70-200 mm:n objektiivi kulkee kevyesti mukana kameraan kiinnitettynä.
Kameraosasto, jossa näkyvissä Canon 5D II + 70-200 f/2.8 IS II, Canon 580 EX II salama, sekä irrotettavassa pussukassa EF 24-105mm f/4 IS L, Sigma 50mm f/1.4 sekä EF 85mm f/1.8 objektiivit. Pienessä pussukassa oikessa reunassa lisäksi m43-järjestelmän 14-45 objektiivi. Ylhäällä keskellä muistikortteja sekä muuta sälää.
Kameraosasto, jossa edellisten lisäksi Panasonic GF1 ja 14mm f/2.5 sekä pussukassa 20mm f/1.7 m43-objektiivi. Alareunassa näkyy läpinäkyvästä materiaalista valmistettu sisäkansi.
Kameraosaston voi sulkea vetoketjuilla läpän alta läpinäkyvällä ohuella kannella, jolloin sisällä olevat tavarat eivät putoa ulos vaikka varsinaisen kannen unohtaisi sulkea. Varsinaisen kannen ja sisäkannen väliin voi lisäksi hätätilanteessa laittaa jotain litteää kuten esimerkiksi iPadin tms. Varsinaisen kannen päällä on vielä yksi varsin tilava tasku, johon voi laittaa kuvauksessa käytettyjä lisävarusteita, akkuja jne.
Kameraosaston kannessa olevaan taskuun voi sijoittaa kuvauksessa käyttämiään lisävarusteita, kuten lankalaukaisijaa, akkuja, puhdistusvälineitä jne.
Repun kantohihnojen materiaali on vaahtomuovia, mikä aluksi tuntuu hieman oudolta valinnalta. Ajan myötä vaahtomuovi kuitenkin muovautuu käyttäjän mukaan, jolloin repun kantomukavuus paranee. Mukana on lannehihna, jolla repun saa tuettua lantiolta selkään, sekä rintakehän yli tarkoitettu kiinnityshihna. Selkäpuoli on valmistettu verkkomateriaalista, joka on pingotettu alumiinikehikon väliin. Tästä on hyötyä varsinkin helteellä, sillä reppu on kannettaessa aina hieman irti selästä.
Repun olkahihnat, selkäpuolen verkkorakenne sekä lannehihnat. Olkahihnoissa ylhäällä näkyvät lenkit on tarkoitettu mukana tulevan kamerahihnan kiinnittämiseen, jolloin kameran painon saa pois kaulalta.
Repun yksityiskohdat, kuten vetoketjut, saumat ja niin edelleen tuntuvat varsin laadukkaasti tehdyiltä. Vetoketjujen vetohihnoissa on pidemmät lenkit, mikä helpottaa niiden käsittelyä. Jotkut muoviosista tuntuvat hieman heppoisilta, mutta käytännössä ne ovat kestäneet varsin hyvin.
Vetoketjujen lenkit helpottavat niiden käsittelyä
Takaosan yksityiskohtia
Repun pintamateriaali tuntuu sellaiselta, että pienimpien sateiden takia mukana tulevaa sadehuppua ei välttämättä tarvitse kaivaa esille. Sadehuppu on kaksitoiminen, sillä toinen puoli on tarkoitettu suojaamaan sateelta ja toinen puoli heijastamaan lämpöä.
Kata Bumblebee 222, sadehuppu vedettynä ylitse.
Kaiken kaikkiaan, Kata Bumblebee 222 on varsin onnistunut ja toimiva reppu, johon mahtuu paljon tavaraa. Vaikka reppu on ns. päiväreppu, jokapäiväiseen käyttöön se on hieman liian kookas. Reppu soveltuukin parhaiten kuvaajalle, joka haluaa kuljettaa mukanaan hieman tavallista päiväreppua enemmän kuvauskalustoa muita varusteita unohtamatta. Reppu toimii varmasti hyvin myös luonnossa liikkuvan ja viihtyvän kuvaajan kantovälineenä.
Hyvää:
+Tilava kameraosasto
+Harkitut yksityiskohdat
+Paljon taskuja eri varusteille
Kehitettävää:
-Yläosasto voisi olla himpun verran kookkaampi
-Vesipullotasku menee piiloon jos jalustan kiinnittää sivuun, sivukiinnitusmahdollisuus voisi olla myös toisella puolella
-Ulkomitoiltaan kookas “päivärepuksi” arkikäyttöön
Katso myös videoesittely:
Kevät on mennyt kaksin käsin töitä tehdessä ja blogin kirjoittaminen on jäänyt harmittavan vähälle. Päivätyön lisäksi piti hoitaa alta suuri kamerarepputesti, joka julkaistaan Kamera-lehdessä 6-7/2011.
Blogikirjoittelun suhteen asia korjaantuu nyt, sillä työn alla on parikin juttua exlusiivisesti blogiin. Ensimmäisenä Pinwide-neulanreikäsovitin, jonka sain käsiini noin kuukausi sitten TopShotista.
Pinwiden tarina alkoi pienenä Kickstarter-projektina, jonka tarkoitus oli kerätä sen verran rahaa, että pari kaverusta (= Chigagolainen Wanderlust Cameras) saisi alkuun massatuotannon neulanreikäsovittimelle, jonka he olivat suunnitelleet Micro Four Thirds -järjestelmän kameroille. Suunnittelin itsekin tuon projektin rahoittamista, sillä pienellä summalla olisi saanut ensimmäisen erän sovittimen kotiin kannettuna ilman postikuluja. Se jäi kuitenkin tuolloin tekemättä, mutta onneksi TopShot hankki erän kapistuksia suomeen.
Pinwide toimitetaan pienessä peltirasiassa, mikä on hyvä, sillä näin ei ainakaan tarvitse pelätä reiän tukkeutumista sovittimen pyöriessä laukussa. Ensivaikutelma on vaatimaton: muovilämiskä, jonka keskellä on reikä. Näin sen kuitenkin kuuluukin olla, sillä kyseessähän on neulanreikäsovitin. Mitään tarkennusrenkaita tms. ei tietenkään ole, ainoastaan kierteet, joiden avulla sovittimen voi ruuvata paikalleen M4/3 -kameraan.
Wanderlust Cameras Pinwide adapteri ja sen mukana tuleva peltirasia pehmusteineen
Kun sovittimen on saanut kiinni kameraan, alkaa varsinainen kuvaamisen riemu. Pinwiden kuvakulma on laaja, vastaa laajuudeltaan noin 11mm:n m43-objektiivia (n. 22mm fullframe-kamerassa). On toki huomattava, että varsin raskas vinjetointi syö hieman laajakulman tehoa.
Neulanreikäkuvaaminen vaatii käytännössä aina jalustan käyttämistä.. vai vaatiiko? Koska nykykameroiden kennojen herkkyys nousee varsin korkeisiin lukemiin, ei jalusta ole välttämätön. Kohina hukkuu myös helposti hienoiseen epäterävyyteen, jota neulanreikä joka tapauksessa tekee lopulliseen kuvaaan. Korkeiden herkkyyksien (ISO1600 ->) ansiosta Pinwidella onnistuu jopa videokuvaus – ominaisuus joka taatusti puuttuu perinteisestä neulanreikäkamerasta.
Pinwiden kanssa kuvankäsittelyohjelman roskanpoistotyökalut tulevat tutuiksi, sillä neulanrei´än mielettömän pieni aukko takaa sen, että jokainen kennon pölyhiukkanen näkyy kuvassa niillä alueilla, joissa muuten olisi tasaista väriä.
Kuvaaminen Pinwiden kanssa on hauskaa, joskin myös varsin haastavaa. Vaikka tarkentamista ei tarvita, on sommittelu varsinkin kirkkaalla säällä haasteellista, sillä neulanreikä vinjetoi varsin raskaasti, mikä tekee LCD:n kuvasta aika tumman. Aiemmin esitelty LCDVF onkin varsin ehdoton apuväline ainakin kirkkaalla säällä. Myös valotuksen kohdalleen saaminen vaatii hieman kokeilua ja haarukointia, sillä ainakin GF1 on neulanrei´än kanssa hieman hukassa.
Kaiken kaikkiaan kapine on varsin hauska tuttavuus: ilmankin tulee toimeen, mutta neulanreikäkuvaaminen silloin tällöin on mukava tapa tuulettaa omien kuviensa yksitoikkoisuutta. Alla vielä muutama esimerkkikuva, joissa ei ole tehty muuta kuin poistettu pölypalloja sekä nostettu valotusta.
Jyväskylä, Mattilanniemen ranta neulanrei´än läpi GF-1:llä kuvattuna
Surrealistinen tilataideteos Jyväskylän Mattilanniemen rannan nurmikolla (Pinwide + GF1)
Shrubbery! (Pinwide + GF1)
Graffitipenkki (Pinwide + GF1)
Ja vielä: kaksi kuvaa, jotka on otettu samalla hetkellä: kuvaaja ja kuvattava, Pinwide + GF1 sekä lankalaukaisin.
Kuvaaja kuvattavana (Pinwide + GF1)
Pinwide ja GF1
Ei hyvitysmaksuille
Näpit irti (Suomen Kameraseurojen Liitto ry)
Hyvitysmaksu on aikansa elänyt käytäntö, joka antaa kuluttajille väärän signaalin mm. laittomasta kopioimisesta. Valokuvaaminen ja videokuvaaminen nojaavat vahvasti digitallenteisiin ja kapasiteettia mm. varmuuskopiointiin tarvitaan paljon. Siksi on mielestäni väärin, että kuluttajilta kerätään hyvitysmaksua vain, koska he “mahdollisesti kopioisivat laittomasti musiikkia tai elokuvia”. Näinhän hyvitysmaksukäytäntö toimii: kuluttajalta rahastetaan muistikorttien, kiintolevyjen ym. ostamisen yhteydessä maksu, joka siirretään viihdeteollisuudelle.
Vaikka itsekin kuulun pariin tekijänoikeusjärjestöön, vastustan silti tämänkaltaista tulonsiirtoa kuluttajilta viihdeteollisuudelle. Jokaisella tavallisella kansalaisella pitäisi olla oikeus harrastaa luovia harrastuksia ilman pakollista ennakkoon perittyä uhkasakkoa – sellainenhan hyvitysmaksu käytännössä on.
Käy allekirjoittamassa adressi osoitteessa http://www.adressit.com/napit-irti
Tänään julkistetun uutisen mukaan Canon lähtee mukaan Micro Four Thirds -yhteistyöhön: http://www.43rumors.com/ft-6-canon-joins-micro-four-thirds-coalition/
Tämä uutinen on varsin jännittävä, sillä vihdoin Canon on muuttanut suuntaansa peilittömien kameroiden suhteen! Kuuma uutinen saa jatkoa, sillä sovin juuri Docendon kanssa uudesta kirjasta “Ota kaikki irti Canon Micro Four Thirds -kamerastasi”. Docendo julkaisee kirjan syksyllä heti Canonin ensimmäisen Micro Four Thirds -järjestelmän kameran julkaisun imussa.
Aiheesta on lisää tietoa tarjolla sekä Top Shotin että Docendon ständeillä Kuva & Kamera 2011 -tapahtumassa. Nähdään siellä!
